Kronikat ja muistotarut tietävät, että piispa käyttikin hyväkseen tuota erikoisoikeuttansa. Hän meni naimisiin kauniin aatelisneidin Christine von Nyaryn kanssa. Häät olivat sangen komeat ja laatuaan ainoat siinä suhteessa, että ne kestivät kokonaisen vuoden.
Bittsenin linnassa on vieläkin nähtävänä se suuri huone, jossa näitä häitä pidettiin. Itse linnakin, joka on barokkityyliin rakennettu, seisoo vielä eheänä paikallaan komeine kuvapatsailla koristettuine käytävineen. Hääsali itse ei ainakaan paljon anna perään pituudessa ja leveydessä Budapestin reduuttisalille. Sen toisella keskiseinällä näkyy vielä makuuhuoneeseen johtava porttaali. Se on sangen komea. Sitä kannattaa neljä solakkaa korinttilaista pilaria, joiden ympärillä kiertelevät kullasta ja hopeasta taiteellisesti veistetyt viiniköynnökset, itämaalaiset kasvit ja rehevät lehtikoristeet.
Häitä vietettiin humussa ja riemussa viikko viikon, kuukausi kuukauden perään. Kokonaisen vuoden ne kestivät. Erittäin korkealle kohosi ilo eräänä aamuna, kun piispa, kasvot ilosta loistaen, astui ulos makuuhuoneesta ja sylissänsä kantoi pientä, vastasyntynyttä perillistä. Sen kastetoimitus lisäsi vain hääjuhlan riemuja.
Niin, kokonaisen vuoden yhteen mittaan nämä pidot kestivät. Eivätkö vieraat kyllästyneet? Eivät, sillä joukko vaihtui alinomaa. Kukaan ei nimittäin ole juuri sellaisessa asemassa, että voisi taloudestaan olla poissa kokonaisen vuoden. Toisia siis meni kotiinsa, kun toisia tuli. Tänään esim. tuli koko joukko Matyasföldistä. He viettivät viikon ilossa ja riemussa, humussa ja sumussa, laulaen, soittaen. Ja kun he olivat saaneet häistä kyllänsä ja lähtivät pois, tuli heidän sijaansa uusi joukko begyaljalaisia, Banaatin väkeä tai miehiä ja naisia etäisestä Alföldistä. Aina Siebenbürgistä, Puolasta ja Mähristä tulivat ylhäiset perheet, vanhat, hyvät ystävät; tulivat lapsineen, vaimoineen, kiluineen kaluineen, palvelioineen, sukulaisineen ja tuttavineen.
Myöskin musiikkia oli yhtä monta erilaista lajia, kuin vieraitakin. Herrat Puolasta toivat mukanaan kuuluisat pasuunansoittajansa. Siebenbürgiläisillä oli mustalaismusikantteja ja Banaatin väellä guszla-pelimanneja. Ne soittelivat vuorotellen. Kun yksi lasi musiikkia loppui, alkoi heti toinen. Mitä erilaisimpia ja vaihtelevimpia tansseja esitettiin.
Sillä aikaa kun nuoriso salin yhdessä osassa hyppeli soihtu- tai silkkitanssia, istui vanhempi väki lukemattomien, pitkien pöytien ääressä salin toisessa osassa. Siellä esiintyi huvittajana milloin sukkela sananlaskujen puhuja, milloin saksalainen vaeltava rakkauden runoilija, milloin hurskasten latinaisten virsien esittäjä. Erääseen nurkkaan oli pystytetty suuri teltti, jossa oli yksinomaan naisille aiottu pyhäkkö. Muutamaan seinäsyvennykseen oli katettu pöytä armollisia lapsiherroja varten. Siinä ne söivät, joivat ja riemuitsivat kasvattajainsa ja opettajainsa valvonnan alaisina.
Muutaman holvikäytävän varjoon olivat leiriytyneet kaikilta ilman suunnilta saapuneet papit ja munkit. Semmoinen harvinainen ja merkillinen tapahtuma, kuin piispan häätilaisuus, olikin niitä houkutellut kokoon suuret parvet kaikista mahdollisista veljeskunnista, kaapun-parsista ja väreistä. Siinä oli punaisia veljeksiä Steinamangerista, premonstraatereita Jaszosta, paulinisteja Diosgyöristä, zipfereitä, temppelistejä, johanniittoja, jehoviitteja, karmeliittejä y.m. y.m. He istuivat suuren pöydän ääressä ja pitivät juominkia in honorem domini et dominae. He olivat myöskin vakinaisimmat ja pitkäaikaisimmat häävieraat. Heidän lukunsa vaihteli ainoastaan siten, että heitä aina vain tuli lisää, mutta pois ei ketään lähtenyt.
Paitsi heitä oli häissä eräs muukin vakinainen vieras, semmoinen, joka näissä pitkissä pidoissa oli alusta alkain ja loppuun saakka. Se oli Grazian, Mitoschinin linnanherra.
Hänellä oli myös mukanaan kaunis tyttärensä.
Vanhemmat naiset, tuolla nurkkateltissään, kuiskivat keskenään, että syynä Grazianin pitkälliseen viipymiseen oli etupäässä se, että hän oli päättänyt naittaa tyttärensä täällä jollekin aatelismiehelle. Hän olikin jo löytänyt suloisen sulhasen, tuon ikinuoren puolalaisen Berezowskyn. (Tässä kuiskuttelijat hymyilivät makeasti.) Muhkea sulho. Mies semmoinen, että jos Herrajumala ensimäisen ihmisen, Aatamin, olisi hänen kaltaisellaan ulkomuodolla varustanut, ei äiti Eeva milloinkaan olisi tuota paljon itkettyä omenaa puusta poiminut. Ja niin suloisesti tuo ikinuori sulho lakananvaalealle morsiolleen hymyili, että silmänsä oikeen ristikkäin kävivät.