Enimmän aikansa vietti tuo vanha narri viinipullojen seurassa. Sieltä sentään silloin tällöin malttoi erota. Kävi silloin nuorison joukkoon ja tanssia reksutteli leveillä laattajaloillaan, kuin mikäkin sarvikuono. Mutta enin kaikista hän halusi suuteloa Magdaleenalta. Ja sen hän ehkä onnistuisi saamaankin, jos vaan tyttö suostuisi silkkitanssiin hänen kanssaan tulemaan.
Kuten vanhat vielä muistavat, kävi silkkitanssi seuraavalla tavalla: Joku nuori mies otti käteensä silkkisen tyynyn — siitä myös nimi tyyny- eli polsteritanssi — heitti sen lattialle ja pyöri yksinään hetkisen sen ympäri soiton tahdissa. Sitte valitsi hän mieluisimman seinämillä istuvista naisista ja laskeutui hänen eteensä polvilleen tyynylle sekä jäi siihen asentoon, kunnes neiti antoi hänelle suutelon. Sitte otti mies tuon, häntä suudelleen, naisen kädestä kiinni, nousi itse ylös ja molemmat tanssivat yhdessä muutaman kierroksen lattialla. Sen lopetettua meni mies paikalleen, mutta nainen vuorostaan otti nyt tyynyn ja polvistui jonkun ritarin eteen ja sai tältä suukkosen. Näin kävi tanssi suloisessa vuorottelussa. Siinä annettiin ja otettiin monta suloista suudelmaa. Varsinkin rakastuneet osasivat hyväkseen käyttää silkkitanssia.
Myöskin, kuten jo edellä sanottiin, tanssittiin piispan häissä ahkerasti silkkitanssia. Etenkin oli vanha ikinuorukainen Berezowsky siihen ahkera. Milloin vain se pantiin alulle, olivat hänen kuparinkarvaiset juoponkasvonsa myös aina mukana. Hänellä oli salainen toivo, että hän siinä saisi tilaisuuden lähennellä Magdaleenaa. Mutta turhaan. Berezowskystä eivät välittäneet edes vanhimmatkaan leskirouvat. Ja niin kauvan kun ei kukaan nainen häntä tanssiin vienyt, ei hänellä myöskään ollut oikeutta Magdaleenan eteen polvistua, saadakseen tuosta korallisuusta suutelon harjaksisille huulilleen. Koko seurue näytti olevan saloliitossa häntä vastaan, niin ettei kukaan tuonut tyynyä hänen eteensä.
Vanhemmat naiset tuolla teltissä, hymyilivät nähdessään, kuinka herra Grazian paikaltaan ahkerasti vartioitsi silkkitanssin kulkua. Eleistä kasvoilla päättäen, et se mennyt hänen mielikseen.
* * * * *
Tuon kovan läksytyksen jälestä näytti kaunis Idalia kokonaan muuttuneelta. Tuntui, kuin olisi hän todellisuudessa parannuksen tehnyt. Häntä tuskin enää tunsi. Hän oli ystävällinen ja myödenantavainen, ei riidellyt eikä torunut, katsoi sormiensa läpi ja rankaisematta jätti palvelusväen virheet y.m. hyväntahtoisuutta harjoitti. Lisäksi kävi hän joka aamu kirkossa, istui siellä hiljaa ja toimitti rukouksensa hartaudella, kuten näytti. Mitä hän tällä kaikella tarkoitti, ei tiennyt kukaan muu, ellei kenties isä Siegfried.
Myöskin herra Cupidosta oli Siegfriedin käsissä tullut kokonaan toinen ihminen. Sen sijaan, että hän ennen vaan lauleli sopimattomia ja jumalattomia lauluja, kuultiin hänen nyt lukevan pyhiä kirjoja selvällä ja kuuluvalla äänellä. Ei myöskään hän enää kulkenut kylien läpi villi-ihmisen tavoin koirajoukkoineen, joita rauhallisten kulkijain päälle usutteli, vaan asteli sen sijaan hiljaisena ja lempeänä kasvattajansa rinnalla sekä ystävällisesti ja nöyrästi vastaili vastaantulijain tervehdykseen. Taskurahoistaan jakoi hän kerjäläisille. Sunnuntaisin auttoi hän taitavasti pappia jumalanpalveluksessa, eikä suinkaan enää aikonutkaan rikkiä pyhänsavun astiaan sekoittaa. Jumalattoman puheen sijaan olivat tulleet hurskaat latinaiset lauselmat ja vanhojen ihmisten kättä suuteli hän kunnioituksella. Tämä kaikki oli hurskaan kasvattaja-isän ansiota. Sen merkitsivät myöskin hänen hyväkseen luostarikonventin jäsenet. Itse provinsiaalikin [luostarien tarkastelia] lausui kiitoksensa hänen hyödyllisestä toimestansa.
Tämä linnanrouvan virallinen mielen ja käytöksen muutos sattui piispa von Thurzon häiden aikaan. Mitoschinin herra oli koko perheensä kanssa sinne matkustanut ja sinne jäänyt koko vuodeksi, kuten olemme nähneet. Isä Siegfriedillä ei siis ollut mitään aihetta kuljeskella maanalaisessa käytävässä. Mitoschinilaisten lähtö oli tapahtunut niin äkkiä, ettei Magdaleena ollut siitä mitään tietänyt heidän viime sunnuntai-yönä tavatessaan. Olivat taasen tehneet liiton tavata tulevana sunnuntaina.
Mutta viikolla kuuli Siegfried narri Herskolta, että Mitoschinin väki, myös Magdaleena, oli pois matkustanut. Mihin? Piispan häihin. Niitä tulisi kestämään kokonaisen vuoden. Kauheata. Koko sinä aikana ei siis saisi hän rakastettuaan tavata. Kenties hän ehkä myös siellä pakottamalla pakotettaisiin menemään Berezowskylle puolisoksi.
Siegfried huokasi syvään. Kumpahan edes vielä kerrankin saisi
Magdaleenan nähdä!