"Varmaankin on isä Siegfried jo ruvennut sinua — rakastamaan, koska sinä minulle olet niin hyvä."
"Saadaanpa nähdä, mitä aika tuo mukanaan!" kuiskasi hän hiljaa pojan korvaan.
Hiljaisuus vallitsi pian tuossa kurjassa majatalossa. Matkailijat vaipuivat syvään uneen, josta vasta heräsivät kukon kolmatta kertaa laulaessa.
X.
Seuraavana päivänä saavuttiin Madocsanyyn ja kahden vuorokauden perästä alkoivat hauskuudet.
Jaa — hauskuudet. Madocsanyn kaunis hallitsijatar ei sulkenut omiansa eikä itsiänsä paksulla hunnulla maailmalta peittänyt. Nuo neljä sanaa: "Lupaan sen ritarillisella kunniasanallani", olivat uuden tulen hänen sydämmessänsä sytyttäneet. Mitä hän nyt välitti maailman puheesta, mitä ylenkatseesta. Mitä hän välitti siitä, mitä ihmiset takanapäin sanoivat. Hänelle itselleen eivät he mitään kuitenkaan uskaltaneet sanoa. Ja kun Madocsanyn linnan ovet avattiin taasen juhlia varten, kokoontui sinne piankin täytensä iloisia vieraita.
Tosin olivat nuo vieraat laadultaan vähä liiaksi sekamelskaista. Eipä tuossa kirjavassa joukossa nähty montaakaan kunnioitettavaa ulkomuotoa. Kenties olivatkin samoja juomaveikkoja, jotka juuri ikään olivat istuneet Mitoschinin pöytien ympärillä ja parjanneet Idalia rouvaa. Täällä he nyt lauloivat, joivat, söivät, hoilasivat ja tappelivat sekä pilkkasivat Mitoschinin Grazian herraa ja ikinuorta sulhasmiestä Berezowskyä, mutta ylistivät pitojen emäntää paraimmaksi, siveellisimmäksi rouvasihmiseksi maailmassa.
Isä Siegfried otti osaa heidän riemuunsa. Hän ei enää laulanut hurskaita lauluja, vaan puhui kaksimielistä pilaa juoppolallusten kanssa. Täällä ei häntä naurettu eikä pilkattu. Hän tyhjensi pikarinsa, kuten muutkin. Joipa vielä yleisen kunnioitusmaljan pitojen pitäjättärelle tämän kengästä.
Mutta kun yö tuli, jäi hän yksikseen. Cupido nimittäin nukkui nyt äitinsä kanssa. Siellä hän kylmällä vedellä haihdutteli humalaa päästänsä ja mietti elämänsä kummallisia vaiheita.
Seuraavana perjantaina tuli jesuittaluostarin lähettiläs kieltämään, ettei saanut lihaa syödä perjantaina. Samalla hän myöskin vaati Siegfriediä takaisin luostariin rangaistustansa kärsimään.