"Tulepas tännekin!" sanoi poika ja veti hänet Idalian makuuhuoneeseen. "Katsos tuota kuvaa!" osoitti Cupido ylpeänä. "Siinä olen minä ja äiti!"
Se oli todellakin erään italialaisen taiteilijan maalaama taideteos, joka kuvasi Idaliaa poikansa kanssa. Kuva oli kaunis. Siegfried jäi sitä ihastuksissaan katselemaan.
Samassa kuului kreivittären ääni heidän takanaan. Siegfried häpesi, että hänet täältä tavattiin, mutta rouva oli kovin armollinen ja puheli iloisesti:
"Isä, tulen kirkosta. Olen siellä tehnyt syntiä, ja tahdon nyt ripittäytyä sinun edessäsi. Tein syntiä kirkossa, silloin kun alttarin edessä polvistuin. Puhuin nimittäin Jumalalle: 'Minä rukoilen sinua, Herra, ettet sinä estäisi minua aikomukseni täytäntöön panemisessa; suo myös minulle anteeksi, että minä rakastamani miehen synnit alttariltasi riistän!' Näin kuului rukoukseni ynnä lisäksi vielä jotakin pahempaa. Anna siis minulle absotutiooni."
Siegfried ojensi polvistuneelle kätensä ja nosti hänet ylös sekä sanoi:
"Annan syntisi anteeksi!"
Mutta vaikeasti tulivat nuo sanat hänen huuliltaan.
XI.
Isä Siegfriedin kasvojen ilmeestä saattoi huomata koko päivän, että hän oli mitä ankarampain mielenliikutusten vallassa. Hän vapisi, jos hän sattumalta tuli luoneeksi silmänsä Idaliaan.
Illallisen jälkeen lähetti rouva kaikki palvelusväkensä sekä Cupidonkin levolle, niin että hän jäi yksin Siegfriedin kanssa.