Idalia otti harppunsa ja lauloi; lauloi taivaasta, paratiisista ja rakkaudesta.
Suuri seinäkello löi yksitoista. Siegfried nousi ylös ja sanoi:
"Hyvää yötä!"
"Menetkö jo?" kysyi Idalia ihmetellen.
"Kohta tulee aamu."
"Minä luulin, että sinä jo huomenna antaisit minulle varman vastineesi!"
"Tänään on vasta ensimäinen sunnuntai. Puheessahan oli kaksi sunnuntaita!"
Idalia rypisti silmäkulmiansa ja sanoi:
"Niinkö pitkän ajan tarvitset neuvotellaksesi ylimaailmallisten kanssa?"
"Myöskin maanalaisten kanssa", sanoi Siegfried.