Idalian sielun läpi kävi väristys, salainen, käsittämätöin aavistus. "Tuo mies rakastaa toista", välähti hänen mielessään ikäänkuin salamana.
Hän sentähden pyysi, että Siegfried ottaisi Cupidon taasen nukkumaan huoneeseensa.
Siegfriedin otsa synkistyi. Hän ei ensin puhunut mitään, näytti vain toiveissaan pettyneeltä. Lopulta hän virkkoi ikäänkuin pakotettuna:
"Hyvä, otan hänet mukaani."
Idalia juoksi makuuhuoneeseen ja herätti Cupidon.
Tämä nousi hämmästyksissään istualle ja rupesi itkien valittamaan:
"Mikä nyt on? Tahdotko sinä äiti minut taasen tappaa?"
"Eihän toki, kultaseni!"
"Mutta sinun kasvosi ovat taasen yhtä julman näköiset kuin silloinkin, kun tahdoit minut neulalla kuoliaaksi pistää."
"Enhän minä koskaan ole sinua aikonut tappaa. Se on vain pahaa unta, jota olet uneksinut. Mutta tule nyt, saat taasen maata isä Siegfriedin huoneessa. Kuule myöskin, kultapoikani, mitä minä nyt sanon sinulle! Sinä olet hyvä ja kohtelias nuori herra. Minä olen sinulle rakastava äiti, jos vaan minua tottelet. Mutta jos teet toisin, kun minä käsken, rankaisen sinua, kiusaan, kidutan, ruoskin ja puetan rääsyisiin vaatteisiin. Sinä olet viisas lapsi ja tiedät aivan hyvin ettei isä Siegfried ole se, kuin hän näyttää. En myöskään tiedä, onko hän meille todella hyvä vaiko paha. Siitä voit sinä saada selvän jos tahdot. Ota sentähden mukaasi tämä hopea-pilli kätke se yövaatteisiisi. Kun tulet Siegfriedin huoneeseen ja hän asettaa sinut levolle sänkyyn, teeskentele heti nukkuvasi, mutta todellisuudessa valvo ja katso, mitä hän tekee. Jos jotain näet erinomaista, kätke tarkasti mieleesi ja kerro minulle. Mutta jos hän hiipii ulos huoneesta, puhalla heti hänen mentyään pilliin, niin että minä tiedän tulla paikalle ja tutkia, mitä isä Siegfriedillä on mielessä, tahtooko hän meille hyvää tai pahaa? — Olethan lapsoseni minua täydellisesti ymmärtänyt, ja teethän tahtoni mukaisesti?"
"Teen äiti kaikki, mitä sinä tahdot!" Näin sanoen meni poika
Siegfriedin huoneeseen.