Molemmat polvistuivat vierettäin, käsi-kädessä murhatun veljen muistomerkin ääreen. Magdaleena suuteli kiveen veistettyä kuvaa.
"Rakas veli, annathan minulle anteeksi!" rukoili tyttö.
"Annanhan toki minä sinulle anteeksi, rakas sisko", kuului ääni vastaavan syvyydestä sekä samassa aukeni hautaholvin ovi ja sieltä hyökkäsi ylös Berezowskyn asestettu joukko, etunenässä tuo ikinuori sulhasmies itse, heilutellen julmasti miekkaansa.
Seuraavassa silmänräpäyksessä salamoi myöskin miekka Teodor Dalnokin oikeassa kädessä.
"Ahaa! Et siis olekkaan munkki! No sitte sinun pitää kuolla tuossa paikassa", kiljui Berezowsky sekä hyökkäsi Teodoria kohti, miekka hirmuiseen iskuun kohotettuna. Mutta tämä olikin liikkeissään vikkelämpi ja antoi sen sijaan miekallaan Berezowskylle niin tukevan lyönnin olkapäähän, että käsi kokonaan irtautui ruumiista. Berezowsky itse kaatui lattialle ja heitti henkensä ennen taistelun loppua.
"Takaisin maanalle, pelkurit!" jymisi Teodorin ääni, samalla kun hän kostonenkelin tavalla huitoi ympärillensä ja ahdisti hyökkääjät jo aina hautaholvin ovelle saakka. Mutta silloin avautui kirkonovi ja sisään tunki Grazianin aseilla ja tulisoitoilla varustettu joukko. Itse ukolla oli aseena ainoastaan koukkusauvansa.
"Tänne päin, pappi!" mörisi Grazian. "Astuppa eteeni, munkki! Isä Siegfried! Naisenryöstäjä! Kepillä pitää sinut tapettaman! Tällä minun kepilläni!"
Ja raivosta sokeana hyökkäsi hän keppi koholla eteenpäin.
Magdaleena heittäytyi miesten väliin kovasti kiljaisten.
"Jumalan tähden!" rukoili hän. "Isä! Teodor! Älkää tehkö onnettomuutta!
Tappakaa ennen minut!"