Vihdoinkin he saapuivat myllysululle. Siellä nuo neljä taaskin hyppäsivät pois veneestä ja vetivät sen jäätä myöten rannalle sekä sitoivat siellä puuhun kiinni. Turkkeihin kääritty olentokin nousi venheestä.
Ensi askeleesta, jonka tämä otti, tunsi Idalia hänen. Olento nimittäin ontui. Se oli siis naapurilinnanherra, Grazian Likovay.
Mitä hän, vihollinen, jonka sydämeen olen kaksi kertaa pistänyt puukon, tänne tulee, mille asialle?
Tuleekohan vanha karhu musertamaan vihollistansa, villikissaa, käpälänsä mahtavalla iskulla? No — siinä tapauksessa saa hän kenties kokea, että kissallakin on kynnet, joita se osaa käyttää.
Idalia-rouvalla oli yllään pitkä, turkiksilla reunustettu venäläinen kauhtana, jonka laajoihin hihoihin sopi sangen mukavasti kätkeä myrkytetyn tikarin, jolla tehty pienoisinkin naarmu saisi aikaan voimakkaimmankin miehen kuoleman. Sitäpaitsi oli sivuhuoneissa heitukoita ja palvelijoita, jotka avunhuudon kuultuaan hyökkäisivät sisään ja löylyttäisivät pahaa-aikovan.
Mutta nämä valmistukset olivat aivan tarpeettomia.
Grazian Likovay tuli aivan aseettomana; ei edes kirvestä eikä miekkaakaan riippunut vyöllään. Eipä hän olisi kyennyt käyttämäänkään näitä aseita, sillä oikea kätensä oli siteessä; veri vieläkin kihoili kääreen läpi. Isä Siegfried oli viimeisen iskunsa kynttiläjalalla suunnannut Grazianin päätä kohden, mutta tämä oli sen väistänyt kädellään, joka siitä turmeltui koko elämän ajaksi. Vasemmassa kädessä oli koukkukeppi ja hattu.
Nöyrästi kumartaen, henkisesti masennettuna ja vialloista jalkaansa perässään vetäen astui hän kreivittären eteen. Äänensä sointu oli samallainen kuin oven vieressä pyytelevän kerjäläisen.
"Syvästi nöyrtyneenä astun minä vanha haudanpartaalla seisova miesraukka teidän eteenne, armollinen rouva. Myöskin tunnustan, että olen muserrettu, murrettu, mutta sen olen ansainnutkin. Minä tein syntiä, minä olin häväisijä. Syytin teitä epäsiveellisyydestä ja sopimattomuudesta, vaan semmoista onkin tapahtunut minun talossani. Olen teitä loukannut; antakaa siis minulle anteeksi!"
"Mitä te olette tehnyt? Ei minun tarkoitukseni ollut teitä murhaan kiihoittaa."