Guardiani jätti hänen rauhaan ja kääntyi Samuelin puoleen.
"Missä sinä olet saanut haavan otsaasi?"
Rohkaistuneena toverinsa esimerkistä, päätti Samuelikin valehdella, mutta ei heti keksinyt sopivaa ajatuksen juoksua. Hädissään hän vihdoin sopersi: "Sen olen itse — purrut."
"Miten ihmeen tavalla olet sinä itse itseäsi otsaan purrut?"
"Leikissä."
"Kuinka?"
"Nousin penkille seisomaan ja siinä purin."
Guardiani puri huultansa, mietti vähän ja julisti seuraavan tuomion:
"Johannes, joka on arvokkaasti itseänsä puolustanut, saa selkäänsä kaksikymmentä kepin iskua, mutta Samuel, joka kömpelösti puolustautui, tulee saamaan kolmekymmentä sivallusta."
Pojat sen kuultuaan alkoivat kauheasti itkeä ja vuodattaa katkeria kyyneleitä. Mutta kun guardiani samassa käänsi hiukan selkäänsä, iskivät he vaivihkaa silmää toisilleen. Tuo silmänisku näytti sanovan: "En minä lyö kovasti, älä siis sinäkään!" Mutta guardianin tottunut huomio älysi heti veitikkain ajatusjuoksun. Hän päätti sentähden yht'äkkiä panna rangaistuksen tällä kertaa täytäntöön tavallisuudesta poikkeavassa muodossa, joka tekisi kaikki salaiset sopimukset mahdottomiksi ja hyödyttömiksi.