"Profeeta Eliaksen korpit. Kaikki mitä Bibliassa seisoo kirjoitettuna on totta, ensimäisestä viimeiseen kirjaimeen. Koska kerran ennen muinoin on tapahtunut, että korpit kantoivat leipää nälkäiselle profeetalle, niin voi semmoista vielä nytkin tapahtua. Nopeasti vain työhösi! Koska sinä kerran olet toimen alkanut, pitää sinun myös se loppuun saattaa. Reippaasti siis vaan, ystäväiseni. Ellet hyvällä tee, mitä vaadin, ammun sinut paikalla kuoliaaksi ja tuon toisen myös."
Mestari Mathiaksen otsalle nousi pelvon kylmä hiki ja hän alotti muuraustyönsä ilman pitempää vastustelua.
"Sillä aikaa kun sinä työskentelet, teen minä pienen kävelyretken tässä maanalaisessa paratiisissa", sanoi kreivi.
Sen sanottuaan ripusti hän lyhdyn kipeään käteensä sekä alkoi hiljakseen kävellä poispäin työpaikasta samalla lukien askeleensa. Kun hän oli kulkenut viisisataa neljäkymmentä askelta, tuli hän erään kolon luo, jossa oli homeisella kannella varustettu tynnyri.
Hän otti kannen auki.
Kannen alla oli paksu vahakangaspeitto, jonka kreivi puhkasi veitsellään. Jo ensi silmäyksellä huomasi hän, että astiassa oli ruutia.
Hän otti sitä hyppysellisen sekä heitti kynttilän valkeaan. Ruuti heti leimahti ilmilieskaan ja räjähti. Suojelevan vahakangaspeiton alla oli siis ruuti pysynyt kuivana vuosisatoja.
Sitte aukasi kreivi nuttunsa sekä veti esiin pitkän puuvillanuoran, joka oli moninkerroin kierretty hänen ruumiinsa ympäri. Sen pään sitoi hän sytyttimeen, joka pisti esiin ruutitynnyristä. Se oli vaikea työ suorittaa yksinomaan hampailla ja vasemmalla kädellä. Sitte rupesi hän kävelemään takaisin samaa tietä kuin oli tullutkin, jättäen pumpulinuoraa jälkeensä viidensadan neljänkymmenen askeleen pituudelta. Hän sytytti nuoran pään ja katsoi kelloonsa nähdäkseen kauanko kesti askeleen pituinen nuora palaa. Siihen meni yksi minuutti. Siis viisisataa neljäkymmentä askelta pitkä nuora kestäisi palaa viisisataa neljäkymmentä minuuttia.
Kuinka paljo tunneissa oli sitte viisisataa neljäkymmentä minuuttia. Sitä ei hän osannut laskea; mestari Mathias kai sen voi sanoa.
Kun hän syvennyksen luo taasen saapui, oli muuri jo valmis; ainoastaan aukossa oli vielä silittelemistä.