Merkillistä kyllä, ei Grazian näyttänyt tulleen lainkaan ajatelleeksi sitä seikkaa, että Siegfried voisi Mathiaksen kanssa puhella sekä taivuttaa hänet rukouksilla, uhkauksilla tai lupauksilla jotakin tekemään vapautuksekseen. Taikka kenties Grazian olikin ajatellut sitä seikkaa.

"Eikö pian ole valmista, ystäväiseni?" kysyi hän, "montako kertaa kuusikymmentä sopii viiteensataan neljäänkymmeneen?"

"Yhdeksän kertaa, sillä yhdeksän kertaa kuusikymmentä on viisisataa neljäkymmentä."

"Oikein. Yhdeksän kertaa kuusi on viisikymmentä neljä. Kumma kun en sitä huomannut. Siis yhdeksän. Siinä on tarpeeksi. Ehdin kyllä siinä ajassa saada kaikki valmiiksi. Ja nyt, ystäväiseni! menepäs taloudenhoitajan asuntoon ja lämmitä se hyvin sekä aseta illallinen pöytään. Minä jään tänne ottamaan jäähyväisiä vävypojaltani."

Mathiaksen lähdettyä, meni Grazian kirkkoon. Siellä hän suurella vaivalla ja tuskalla nosti rahanassakat ajoneuvoista sekä vieritti ne maanalaiseen käytävään, tuon juuri kiinnimuuratun syvennyksen eteen. Sen tehtyään pisti hän päänsä muurissa olevaan aukkoon sekä puheli siitä:

"Terve teille! Te suuresti rakastettu vävypoikani, jota myös nimitetään isä Siegfriediksi. Kuinka voitte tänä hääpäivänänne? Te olette valinnut itsellenne niin kauniin morsiamen, että oikein kateeksi käy. Myöskään ei teillä pidä oleman syytä sanoa, että olette köyhän tytön nainut. Minä tahdon olla jalomielinen isä ja annan sen vuoksi teille koko myötäjäiset ynnä lisäksi perintöosat sekä isän että äidin puolelta, että pääsisitte vapaaksi kaikista huolistanne. Voipiko parempaa appiukkoa löytyä?"

Näin puhuen aukaisi hän yhden nassakoista sekä nosti sen — välittämättä kivusta sairaassa oikeassa kädessään — luukulle ja tyhjensi kilisevät kolikot siitä sisään.

Tätä ensimäistä nassakkaa seurasivat ne muut tynnyrit, joissa oli hopeata.

"Tämä on äidillinen perintöosa, nyt seuraa isällinen", sanoi hän.

Sitte tyhjensi hän kullalla täytetyt nassakat luukusta sisään, syvennykseen kahlitun vävypoikansa päälle, niin että kulta- ja hopearahat tämän hartioihin asti peittivät.