"Oletko kadottanut järkesi?"
"En, en! Anna minulle vastamyrkkyä, sinä tiedät mimmoista! Pelasta minut, niin ilmaisen minä sinulle semmoisen salaisuuden, josta varmaankin tulet olemaan suuresti kiitollinen!"
"Mikä salaisuus voisi niin minun mieltäni kiinnittää?"
"Se salaisuus, missä isä Siegfried nyt on."
Nämä sanat kuultuaan juoksi rouva heti hänen luoksensa, sekä nosti hänet ylös lattiasta ja asetti vuoteelle.
"Mitä?" sanoi hän. "Tiedätkö missä hän on? Elääkö hän vielä?"
"Elää, eikä hiuskarvaakaan ole katkaistu hänen päästään."
"Missä hän on?"
"Anna minulle ensin vastamyrkkyä! pian!"
"Ei, ei, on vielä kyllä aikaa. Ensin tahdon minä saada tietää salaisuuden. Ennen sitä, en minä auta sinua."