Pietari Bús nousi kuin nykäistynä vuoteeltaan, tarttui kirvessauvaansa ja joutui raivoissaan kellokaappiin, kun eteiseen piti mennä.
Mutta katsahtaessaan ulos ikkunasta, hän huomasi nuo monet komeat palkolliset, jotka soihduillaan valaisivat koko talon, ja arvasi heti, kenen kanssa oli tekemisissä. Hän arvasi, että häntä tahdotaan pilan vuoksi suututtaa ja päätti kiusallakin olla suuttumatta.
Heti ripusti hän koreasti sauvansa jälleen naulaan, painoi päähänsä lammasnahkalakin, ja heitettyään turkit hartioilleen astui pihalle.
Kaikki vieraat olivat jo rappusilla; keskellä, henkivartionsa ympäröimänä, pitkä polviin ulottuva kultanappinen takki yllä, seisoi itse armollinen herra, ruumiin laajuuden takia hieman takanojossa ja nojautuen kultanuppiseen merenruokokeppiin. Nyt näkyi selvään, ettei hänelle sopinut tuo ivallinen ja ilvehtivä muoto, joka kokonaan rumensi hänen suopeat kasvonsa. — Tuleppas lähemmäksi, huusi hän kapakanisännälle teeskennellyllä äänellä. Avaappas huoneesi ja laita vieraille suunavausta; viiniä tänne, Tokajin, Ménesin viiniä; fasaanipaistia, artisokkia, ravunhäntiä.
Sangen nöyrästi otti isäntä lakin käteensä ja vastasi sävyisästi ja tyynesti.
— Tervetultua meille, armollinen herra; käskynne olen kaikki täyttävä, mutta saan pyytää anteeksi, ettei minulla ole Tokajin eikä Ménesin viiniä, fasaanini eivät vielä ole lihoneet ja ravut taasen, kuten itsekin saatatte nähdä, ovat kaikki veden peitossa, paitsi noita kahtatoista rapua tuossa.
Tällä tarkoitti hän punatakkisia heitukoita, ja kokkapuheen huomasi heti armollinen herra. Hänen oli mieleen, kun kapakoitsija näin eli tuttavan kannalla hänen kanssansa; vaikka hän ei ollut sitä odottanut, huvitti se häntä.
Mustalais-narri pisti tällä välin esiin mustan naamansa, joka olisi voinut kilpailla minkä maurilaisen kanssa tahansa, ja näyttäen kahta kiiltävän valkoista hammasriviään hän alkoi sormillansa laskea, mitä kaikkea hän tahtoi.
— Minä en tahdo muuta kuin lautasellisen kolibrilinnun munia, imevän kauriin voita, lohen rustoista keitettyä sylttyä; muuta en koskaan syö.
— Se on vahingollista moiselle herrasvatsalle, vastasi Pietari Bús; minä saan tarjota vähän mustalaispaistia.