Pieni ivan värähdys Rudolfin kasvoissa ilmaisi hänen ajattelevan jotakin tämän tapaista: täytyy kai mennä, sillä tulee viljan korjuu ja lammasten keritsemisen aika, ja silloin pitää hyvän emännän olla kotona.
Mutta tämän sijaan hän vastasi:
— Te olette liian varhain lähteneet Englannista; vasta nyt alkavat huvitukset, hevoskilpailut, metsästykset, huvit Jerseysaarella.
— Poikanityttären tähden en voinut jäädä kauemmaksi, sillä hänen oli ikävä siellä koko talven, hänen kun teki mieli kotia.
Vasta nyt katsoi Rudolf tarkemmin tuota "pojantytärtä" kasvoihin. Hän oli tosin nähnyt hänet usein pienenä tytön tylleröisenä. Nyt hämmästyi hän katsellessaan täysinkasvaneen immen neitsyellistä kauneutta. Parin vuoden kuluessa saattavat tavalliset lapsenkasvot muuttua kuvanihaniksi.
— Flora neidille on siis tullut ikävä Lontoossa, kysyi Rudolf tytöltä luultavasti koettaakseen saada häntä hämille.
Mutta kunnon isoäidillä oli hyvänä tapana itse vastata kaikkiin tytölle tehtyihin kysymyksiin, hän kun ei sallinut kenenkään saattaa poikansa tytärtä hämille.
— Oh, herraseni, mitenkäs hänellä olisi voinut olla ikävä, onhan hän vielä aivan lapsi, jota kaikki huvittaa; hänellä ei ole miestä eikä kosijoita tunteakseen ikävyyttä.
— Tämän lauseen pistän minä miehisen sukupuolen nimessä talteen, vastasi Rudolf puoli ääneen. Rouva Eszéki piti hänestä enemmän kuin muista nuorista miehistä, sentähden että Rudolf oli terävin ja hienoin kiistelijä.
— Siis pelkkää koti-ikävää, jatkoi Rudolf nojautuen sohvan pieleen; romantillista kaipuuta nähdä Tisza-virtaa, kuulla vesimyllyjen hiljaista kolkutusta, käyskennellä sinikaunokkien keskellä, nähdä tuttu mustalaisjoukko kylän päässä rumpua laittamassa ja kuulla sunnuntaisin kunnianarvoisen pastorin mieltä liikuttavia saarnoja.