Rudolf odotti kärsimättömänä kreivittären saarnan loppua, sitten hän lausui.
— Täytyy syntyä uusi Jumala, joka loisi minusta uuden ihmisen.
Rudolf mahtoi olla kovasti kiihdyksissä, kun tällaisia puhui; hänen ei ennen ollut tapana pilkata Jumalaa.
Rouva Eszéki todella suuttui.
— Hyvä Rudolf, minä en pidä tuollaisista puheista. Minä tosin en ole jumalinen, mutta tahdon silti, että Jumalan nimeä on kunnioituksella mainittava. Vaikka Pariisissa asetettiinkin Ball Mabille'n tanssijatar alttarille, pysyi Jumala kuitenkin kaikkivaltiaana, ja hänen ihmeensä ovat vieläkin nähtävinä sekä luonnossa että ihmissydämessä.
Rudolf huokasi, ikäänkuin itseksensä kysyen: onko jumalallista voimaa, joka estäisi häntä kuolemasta kylmällä, sammuneella, jäykistyneellä sydämellä, joka opettaisi häntä elämään ja tuntemaan.
Mutta hän katsoi sopivimmaksi antaa tälle pontevalle puheelle toisen suunnan ja kääntyen Floraan alkoi hän kohteliaasti puhella yleisistä asioista kysyen, miten tämä oli huvitellut Lontoossa ja mikä siellä tätä nykyä oli yleisenä puheen aiheena?
Tyttö käänsi suuret, viisaat silmänsä ja ihanat kasvonsa puhujaan ja vastasi hillityllä äänellä, joka ei häirinnyt yleisöä eikä myöskään ollut niin hiljaista, että loosissa olijat olisivat pitäneet sitä kuiskutuksena.
— Lontoossa on suuri suru. — Koko muotimaailma käy mustissa. Juuri lähtömme edellisenä päivänä haudattiin Englannin mainioin mies sekä kuuluisin nainen.
— Oh, tästä me emme vielä tiedä mitään, vastasi Rudolf, ajatellen itsekseen, että tyttö piti jotakin Lord Mayor'ia tai kenraalia mainioimpana miehenä ja jotakin tähdistön jäsentä kuuluisana naisena.