— Ei siitä kaupunki köyhdy, sillä armollisen Kárpáthi-herran isä, jonka muotokuva riippuu tuolla seinällä, antoi kaupungille summan rahaa vanhan tavan ylläpitämiseksi sekä myöskin hevoshoidon harrastamiseksi, minkätähden aina helluntaipäivänä seudun hevosmiehet kokoontuvat ajamaan kilpaa. Ken näissä kilpailuissa pääsee voitolle, hän saa herravainajan testamenttirahoilla vapaasti juoda kaikissa kaupungin kapakoissa, hänen hevosiansa pitää jokaiset talollisen hoitaa, ja jottei hänen tarvitsisi hevosen turmeltuessa maksaa kuluja, saa se maksaa vahingon, joka on eläintä huonosti hoitanut. Vielä on voittajalla vapaa pääsy kaikkiin kesteihin ja juhliin, ja jos hän silloin tällöin hurjistuukin, ei häntä saa rangaista vitsoilla eikä vankeudella.
— Sinusta, poikaseni, olisi tullut hyvä asianajaja; mistä olet oppinutkaan noin sujuvasti puhumaan?
— Olen kuusi vuotta ollut helluntaikuninkaana, vastasi mies, ylpeästi rintaansa rehennellen, on ollut hyvä aika oppia oikeuksiani tuntemaan.
— No, no, nuhteli pormestari. Kuules, Martti, ei sovi noin elää tyhjäntoimittajaksi, sillä tavalla totut liiaksi tuohon elämään ja sitten käy vaikeaksi alkaa uutta oloa, kun täytyy maksaa viini ja joutua rikoksesta lukon taa, jos nimittäin kuninkuutesi huomenna loppuu. Pian saattaa niinkin käydä, että joku toinen voittaa sinut.
— Sitä miestä ei ole vielä syntynyt, vastasi Martti pistäen arvokkaasti kätensä housun taskuun.
Raatikin huomasi pitempien puheitten olevan tässä turhia, jonkatähden ryhdyttiin juhlaa valmistamaan.
Neljä viinitynnyriä, kukin erilaista viiniä täynnä, oli pantu rattaille; yksi kuorma oli vehnäleipiä ja rattaitten perään oli sidottu sarvista kaksi härkää juhlateuraaksi.
— Ei tuo kelpaa, lausui mahtavasti Martti, joka oli tottunut käskemään. — Komeampaa olla pitää! Kuka nyt teurashärkiä rattaitten perään sitoo? Teurastajien pitää taluttaa niitä sarvista ja sarviin pitää sitoa sitruunia ja koreita nauhoja.
— Kas, kuinka hän osaa järjestää! Viinitynnyrien päälle istukoon neljä neitoa korvakannuilla jakamaan viiniä.
— Käsketkö vielä mitä, Martti?