— Olen valmis siihenkin, vastasi vieras.
— Seis, veikko, puhui käheällä äänellä ähisten Martti, joka vapisi kiukusta. — Koetetaan, kummassa meistä on miestä. Sinä voitit kilpailussa, sen myönnän; siihen ei muuta tarvita kuin hyvä hevonen. Mutta näytäppäs, että olet mies paikallasi. Näetkö, täällä on näin paljon kansaa koossa, eikä tätä kansanpaljoutta varten ole tuotu kuin kaksi härkää. Ne eivät riitä. Tule, jos olet mies, tuokaamme kolmas? Ei tarvitse mennä kauas, tuolla ruo'ostossa on villi härkä, joka jo pari viikkoa on pitänyt seutua pelon vallassa, surmannut ihmisiä, hajoittanut karjalaumoja, repinyt kuhilaita ja kaatanut matkustavaisten rattaita; Kaupungin miehet eivät ole saaneet sitä yhdistetyin voiminkaan kiinni; menkäämme me kahden, ja se, joka ajaa härän tänne, hän olkoon helluntaikuningas.
— Tuossa käteni, lausui vieras lyöden kilpailijalle ilman pitkiä arveluja kättä.
Ne, jotka tämän vedon kuulivat, alkoivat peloissaan väistyä. Nämähän olivat mielettömiä ihmisiä, jotka aikoivat ajaa raivoisan härän heidän joukkoonsa.
— Ei mitään pelkoa, — virkkoi Martti, — tänne saavuttuansa on härkä oleva lauhkea kuin lammas, taikka jäämme me sinne.
Äkkiä kuin kulovalkea levisi tieto tästä uhkarohkeasta vedosta. Aremmat kansasta koettivat päästä aitauksen taa suojaan, rohkeammat miehet nousivat ratsuillensa mennäkseen katsomaan, miten miesten yritys onnistuu. Herrat käskivät tuoda ratsunsa esiin, ja Juhana-herrakin ajoi perässä talonpoikaisrattaillansa. Ehkä luuli hän villin härän antavan hänelle enemmän arvoa kuin muille.
Noin puolen tunnin matkan päässä kaupungista alkaa ääretön suo, joka ulottuu aina Püspök Ladány'iin, Nádudvar'iin ja Tisza-Füred'iin asti. Tässä suossa saattaisi asua virtahepokin, saati sitten villihärkä.
Toisella puolen on laajoja vehnäpeltoja, toisella puolen taasen osoittaa tumman vihreä kaisla rajan, minne vesi tavallisesti ulottuu; vain kapea pato erottaa niityt ja pellot suosta.
Laitumilla olevilta karjanpaimenilta sai helposti tietää, missä päin suota härkä tätä nykyä oleskeli.
Ruo'ostoon olivat he nähneet sen menevän, koko yön oli siellä mylvinyt, päivän oli ollut vaiti.