Tämä epäilemättä sangen miellyttävä huvi kestää niinkauan kuin yksikin on pöydän ääressä istumassa. Tavallisesti on Antti Kutyfalvi jäänyt viimeiseksi.
Esiintuotujen viinien laadusta ja paljoudesta saattaa päättää, miten tämänkin illan huvit loppuvat. Kukin viinilaji vaikuttaa eri tavalla.
Kun "ikuisessa maljassa" kiertää Neszmélyviini, niin tulee seura puheliaaksi: meheviä juttuja lasketaan yhtenään ja niille nauraa hohotellaan.
Ne, jotka eivät enää pysy pystyssä, nukkuvat hiljaa kuorsaten, ja se, joka jää viimeiseksi, suutelee hyvillä mielin heitukkaa, joka taluttaa hänet ulos.
Mutta kun ruvetaan Villányviiniä kilpaa juomaan, niin jo maljan kymmenettä kertaa kiertäessä ruvetaan tukkanuottasilla; jokainen tulee vihaiseksi, äreäksi, tahtoo tappaa turkkilaisia ja luulee naapuriansa turkkilaiseksi. Maassa makaavatkin kiljuvat ja ähisevät, ja viimeinen uros joutuu kahakkaan talon renkien kanssa, joiden täytyy köyttää mies sänkyyn.
Kerran koeteltiin täten erästä ulkomaalaista viiniä. Silloin luuli koko seura olevansa myrskyn ajelemassa laivassa, ja haahta keventääksensä heittivät juomaveikot ulos ikkunasta tuolit ja pöydät. Maassa makaavat karjuivat merikivusta, ja Antti Kutyfalvi tahtoi heittää heidätkin mereen.
Mutta hyvässä tarkoituksessa otettiin, etenkin silloin kuin seura oli lukuisa, maljan kierrellessä kortit esille, ikävän karkoittamiseksi näet. — Vain pienistä summista muka aikoivat pelata. Mutta tunnin kuluttua puhutaan jo tuhansista. Moni viisas ja varaton mies päättää itsekseen olla juomatta itseään humalaan ja pelata vain pienistä rahoista, mutta kaatuu kuin kaatuukin lattialle, pää kohmelossa, kukkaro tyhjänä.
Kuten tästä kuvauksestakin näkyy, eivät tällaiset älykkäät huvit ole liioin vaihtelevia. Ja voidaksemme nautinnolla katsella, miten runoniekka seuran pyynnöstä tekee mustalaiskonsteja ja mustalainen lausuu runoja, miten seurakunnan lukkari saarnaa ja Mikko Horhi vakavin naamoin veisaa ehtoovirsiä, täytyisi meidän olla samassa tilassa kuin hekin ovat. Keskeytämme sentähden kuvauksen tähän.
Kun raatimiehet veivät uuden helluntaikuninkaan Juhana-herran luo, käski armollinen herra muiden mennä ulos huoneesta, joten he jäivät kahdenkesken.
Juhana-herra istui nojatuolissa, jalat vesiammeessa, ja pureskeli karvasmantelia; täten valmisteli hän itseänsä illan juominkeihin.