— Olkoon menneeksi; mutta enhän tiedä, miten minun on meneteltävä, jotta minua pidettäisiin herrana.
— Mitä suurempi veijari olet, sitä suurempana herrana sinua pidetään.
Talonpoika tunnetaan vaatimattomuudestaan.
— Jollei muuta tarvita, niin olen heti valmis,
— Saat olla kaikkialla minun kanssani, juot, tappelet, annat selkään miehille ja viettelet naisia, jos antavat vietellä itseänsä. Vuoden kuluttua, kun helluntaikuninkuutesi loppuu, riisut herrastammeesi ja rupeat minulle heitukkaluutnantiksi, puet yllesi punaisen viitan ja palvelet samoja herroja, joiden kanssa olet koko vuoden juonut ja lyönyt korttia, ja autat vaunuihin neitejä, joitten kanssa olet laskiaista viettänyt. Minun mielestäni on tuo oleva mainion hauskaa, ja niin kai sinustakin on. Kuinka herrasmiehet kiroilevatkaan ja naiset punastuvat, kun saavat tietää, mitä miehiä oikeastaan olet.
Hetken aikaa mietittyänsä nyökkäsi mies päätänsä vastaten:
— Suostun siihen!
Juhana-herra katsoi kelloansa.
— Kello on neljännestä vailla neljä. Muista se! Kun tästä hetkestä on vuosi kulunut, loppuu herrastelemisesi, mutta siihen asti olet yhtä hyvä herra kuin toisetkin; joka kuukausi saat tuhat floriinia tuhlataksesi, ensimmäinen tuhat on tuossa lompakossa. Mene nyt, heitukkani muuttavat sinulle vaatteet; kun joudut valmiiksi, niin tule juomasaliin. Ole äreä palkollisille, muutoin huomaavat he sinun olevan talonpojan. Sano herroja lurjuksiksi, Mikoksi, Antiksi, Lauriksi. Kuten tiedät sanotaan minua Juhanaksi.
Puolessa tunnissa oli Mikko herraksi puettu.
Juomasalissa pidettiin jo hauskaa, sillä täällä oli tapana ottaa jokainen ystävällisesti vastaan, mutta ketään ei odotettu. Isäntä esitteli tulijan vieraille kutsuen häntä Nádudvarin tilanhaltijaksi, Mikael Kis herraksi, joka, ollen "omituinen mies", oli hevospaimenen puvussa tullut kilpailemaan helluntaikuninkuudesta ja kilpailussa niin loistavasti voittanut.