Mitä hyötyä tieteistä? Mihinkä ne kelpasivat? Paljosta istumisesta sai vain perätaudin, ja joka ei aikonut professoriksi, hänellä ei ollut mitään hyötyä tiedoistansa.
Entä kielen viljeleminen? Surkeina esimerkkeinä olivat nälkäiset runosepät ja maata kiertävät ilveilijät, jotka kovan onnen pakoittamina tai koulusta ajettuina olivat joutuneet tälle ohdakkeiselle uralle.
Nukkuvan kansan keskuudesta nousi pari etevämpää kykyä, jotka antoivat aihetta luuloon, että tämän soran ja hiekan alla löytyy kultaakin, kun vaan kaivetaan päivän valoon.
Oli meillä vielä jaloja naisia, jotka pitivät äidillistä huolta orvoksi joutuneesta kansallisuudestamme, esim. rouva Anna Urményi Unkarissa, rouvat Teleki, Bornemisza ja Bánfy Siebenbürgissä. Yön viimeisinä tähtinä ja uuden aamun kointähtinä pysyvät he ikuisessa muistossa.
Ylimystemmekin joukosta tulemme tapaamaan useampia sivistyksen ja edistyksen taistelutantereella. Ihmeteltävällä lujuudella taistelevat he ulkomaalaistumista vastaan, sivistykselle Unkarin maassa alaa raivaten.
Vihollisia heillä oli; suo edessä, vetelä takana.
Näitten jalojen miesten joukosta pysyvät ikuisessa muistossa Yrjö Festetics, Unkarin "Helikonin" perustaja sekä hänen arvokas lankonsa kreivi Frans Seéchényi, kansallismuseon luoja; Rády; Teleki; Majláth; Podmaniczky; Dezsewffy, jotka olivat uuden kansallisen liikkeen lipunkantajia. Tämä liike alkoi siihen aikaan, jolloin yleensä luultiin, ettei Unkarin kansa kelpaa muuksi kuin kalvankantajaksi; olipa sellaisia, jotka sitäkin epäilivät.
Ilmestyivät nousevan aamuruskon laulajat: Berzsényi, Kazinczy, molemmat Kisfaludyt, Kölcsey, Vörösmarty ja Bajza, kaikki silloin vielä nuoria kykyjä, — siitä onkin jo kulunut kahdeksankolmatta vuotta.
Syntyi sanomalehtiä, joista meidän aikalaisiltakin on paljon oppimista.
Jaloja, vakavia taiteilijoita liittyi yhteen julistamaan taiteen ja äidinkielen ihanuutta, He voittivat ennakkoluulot, jotka enimmin rasittivat taiteilijoita. Siebenbürgiläiset saivat pikemmin kun unkarilaiset valmista aikaan. Samana vuonna avattiin äsken valmistunut komea kansallisteaatteri Klausenburgissa niin suurilla juhlallisuuksilla, että ne jo sinänsä hankkivat laitokselle pysyvän arvon. Kaksikymmentä miestä ja naista Siebenbürgin etevimmistä perheistä, kaikki vakavia ja arvossa pidettyjä henkilöitä, ryhtyivät näyttelemään ensimmäistä kappaletta, jolla kansallisen sivistyksen uusi temppeli vihittiin.