Päälle päätteeksi oli vaimo ajattelematon. Unkarilainen sananlasku sanoo: tuli on talossa irti, vaikk'ei savua näy.
Hän oli huonoin perheenemäntä, mitä ajatella saattaa. Itse hän ei mitään osannut tehdä, vaan antoi kaikki piikojen haltuun. Kun oltiin rahapulassa, otti hän velaksi, mistä vaan sai, ajattelematta ollenkaan takaisin maksamista. Kun oli rahaa juuri niin paljon kuin mitä ruokaan tarvittiin, teki rouva sen tempun, että meni kukkakauppiaalta ostamaan viimeisillä rahoillaan ananaksia.
Eräänä päivänä tapahtui, että ylemmät virastot äkkiä, kuten niiden tapana on, edeltäkäsin mitään tietoa antamatta määräsivät tilintarkastuksen tapahtuvaksi, ja Mayerin hoitamassa kassassa oli kuuden tuhannen floriinin vaillinki.
Niin pitkälle oli isän kevytmielisyys mennyt.
Mayer pantiin heti pois viralta, ja kaikki hänen omaisuutensa otettiin takavarikkoon; olipa puhetta hänen vangitsemisestansakin.
Kahteen viikkoon ei kaupungissa muusta puhuttu kuin hänen vararikostaan.
Pressburgissa eli eräs Mayerin sisar, maailman hälinästä erillään elelevä vanhapiika, onnellisempina aikoina perheen pilan esine; hän ei muka muuta tee kuin rukoilee, käy kirkossa, silittelee kissaansa, ja tavatessaan vertaisiansa panettelee ja soimaa nuorta kansaa, ehkä senkin vuoksi, kun ei voi nauttia elämästä heidän tavallaan. Vielä hän on koronkiskojakin, eikä hän ketään niin paljon vihaa kuin veljensä perhettä, jolle hän on suuttunut sen tähden, että sen jäsenet käyvät koreasti puettuina, elävät hyvin ja juhlivat niin usein, silloin kuin hän elää talvikaudet kotilieden ääressä, pitää yhtä pukua kaksitoista vuotta sekä syö viikkokausia vesivelliä ja vehnästä. Kun tytöt saavat naurunhalun, kysyvät he toisiltansa: "menemmekö Teresa-tädin luo päivälliselle?"
Kuultuansa veljen kovan kohtalon keräsi tämä sekä naurettava että pahanilkinen neiti heti laillista korkoa vastaan lainaamansa rahat, monen vuoden vaivojen hedelmät, ja sidottuansa ne kirjavaan nenäliinaan, meni hän raatihuoneelle maksamaan kassavaillingin, eikä ennen rauhoittunut, kuin oli käynyt kaikkien herrojen luona pyytämässä, rukoilemassa, ettei hänen veljeänsä vangittaisi, vaan häntä vastaan tehty kanne peräytettäisiin.
Saatuansa tietää, mitä sisar oli tehnyt, riensi Mayer hänen luoksensa itkeä vetistellen. Satoja kertoja suuteli hän sisarensa kättä eikä löytänyt sopivia sanoja osoittaakseen kiitollisuuttansa. Sai vielä tyttärensäkin menemään tädin kättä suutelemaan, mikä seikka selvästi osoitti tyttöjen itsensä uhraavaista mielenlaatua, kun nämä eivät epäilleet koskettaa ruusun- ja kirsikanvärisillä huulillansa vanhuksen rypistyneitä käsiä ja kun nauramatta saattoivat katsella vanhanpiian vanhanaikaisia suortuvia ja pukua.
Mayer vannoi kautta maan ja taivaan, että hänen päätehtävänsä tästälähtien on oleva osoittaa kiitollisuutta rakkaan sisarensa hyvästä työstä. Tämän saavutat siten, vastasi vanha nainen, että rupeat toisella tavalla elämään. Minä kulutin miltei kaiken omaisuuteni pelastaakseni nimesi suuresta häpeästä. Muista sinä varjella sitä vielä suuremmasta häpeästä, sillä maan päällä löytyy suurempikin häpeä kuin vankeuteen joutuminen. Ymmärräthän. Hanki itsellesi virka; totuta lapsesi työhön. Älä häpeä ruveta jonkun kauppiaan kirjanpitäjäksi. Siihen toimeen kykenet, ja saat ainakin elatuksesi. Tyttäresi ovat jo niin suuria, että voivat itse elättää itsensä. — Jumala heitä muitten ihmisten avusta varjelkoon. — Toinen saattaa ansaita leipänsä pitämällä muotikauppaa, sillä hän osaa tehdä hienoa käsityötä. Toinen menköön johonkin siivoon herrasperheeseen kotiopettajattareksi; nuoremmillekin Jumala on osoittava jonkinlaisen työalan, ja niin tulette vielä kaikki onnellisiksi.