— Mitä! Mikä tyttäreni? — huudahti Mayer. Hänelle tuli äkkiä niin paljon mieleen, että ajatukset seisahtuivat.
Teresa kohautti olkapäitään.
— Jollen tuntisi sinua niin kevytmieliseksi, niin luulisin sinun aivan kunniattomaksi käyneen. Luulit voivasi minua pettää, kun sanoit tyttäresi olevan kasvattajana, vaikka veitkin hänet teaatteriin. En tahdo kertoa, mitkä mielipiteet minulla on tästä alasta. Tiedän niitten olevan menneeltä vuosisadalta, mutta olisin luullut miehen, joka osaa algebraa, voivan helposti laskea, voiko kahdentoista floriinin kuukausipalkasta, minkä teidän tyttärenne saa, tuhlata satoja prameuteen.
— Pyydän, Matildan palkkaa on koroitettu, virkkoi Mayer, joka mielellänsä olisi suonut muittenkin uskovan, mitä itse uskoi.
— Se ei ole totta. Saatte tietää johtajalta itseltään, jos tahdotte.
— Eikä se niin suurta prameutta olekaan, kuin sisar luulee. Ne ovat vanhoja vaatteita, jotka hän on ostanut primadonnalta.
— Sekään ei ole totta; kaikki ovat uutena ostettuja. Yksin Fless ja Huber herroilta on hän ostanut pitsejä tällä viikolla kolmensadan floriinin edestä.
Tähän ei Mayer osannut vastata mitään.
— Mutta mitä tuossa toljotat kuin lehmä uuteen konttiin! — ärjäsi vihdoin Teresa vihaisesti. Ovathan useat nähneet tyttärenne tuon herran kanssa ajurilla, vaunuissa kulkevan, vain sinä olet semmoinen pöllö, ettet näe mitään, vaikka kaikki muut näkevät. Olet aika tomppeli! Ihmettelen, ettei kenenkään komelianttarin päähän ole pistänyt kirjoittaa sinusta näytelmää, lauluilveilyä, missä esiintyisi perheenisä, joka sunnuntaisin, ollessaan hyvässä pöhnässä, pitää siveyssaarnoja selän takana ilkkuville tyttärillensä ja kerskaa merivahapiipusta, jonka hänen tyttärensä viettelijä on ostanut hänelle syntymäpäivälahjaksi. Jos luulisin sinulla olleen aavistustakaan näistä inhoittavista asioista, niin lakaisisin sinut huoneestani samalla luudalla, jolla lakaisen nuo piipun sirpaleet, ja jos muut voisivat ostaa sielunne merivahapiipulla, niin en minä antaisi siitä taulan palaa.
Herra Mayer ällistyi kovasti näistä sanoista, nousi tuolilta sanaa sanomatta, otti hattunsa ja meni ensiksi Fless ja Huber herrojen puotiin, missä sai tietää, suuriako kauppoja hänen tyttärensä oli tehnyt. Olihan ollut yli kolmensadan floriinin kaupat. Teresalla oli tarkat tiedot. Hänellä on kai hyviä ystäviä, jotka kertovat kaikki, mitä tietävät, saattaaksensa onnettomalle isälle mieliharmia.