Isän sydän sykähti tämän nähdessään. Matildalla ei siis ole niin mitään! Tyttö parka!
Kuka olisi tullut ajatelleeksikaan, ettei hän ole saattanut kuluttaa kaikkia pitsejänsä ja silkkihuivejansa yhden viikon kuluessa lääkkeisiin.
Tyttö aikoi nousta istumaan, nähdessään isänsä, mutta ei jaksanut. Herra Mayer astui katuvaisena hänen luoksensa, ikäänkuin olisi isä ollut rikollinen eikä tytär. Tyttö tarttui hänen käteensä, laski sen rinnallensa, suuteli sitä ja rukoili vapisevalla äänellä anteeksi.
Isän sydän olisi ollut todellakin kivestä, joll'ei hän olisi antanut anteeksi. Sen hän tekikin. Heti meni hän noutamaan ajuria viedäkseen tyttärensä kotia. Puhukoon maailma mitä hyvänsä! Veri ei voi vedeksi muuttua, isä ei voi murhata lastansa pienen hairahduksen vuoksi.
Tähän hänellä oli nyt vielä vähemmän syytä, sillä samana päivänä sai hän kirjeen, jonka livreepukuinen palvelija toi, ja jonka yllämainittu ylimys oli omin käsin hänelle kirjoittanut. Siinä hän ilmoittaa syvän surunsa, kun hänen viaton, puhdasaikeinen lähenemisensä on antanut aihetta niin vääriin luuloihin. Hän kunnioittaa koko Mayerin arvoisaa perhettä, ja hänen tunteensa Matildaa kohtaan eivät ole muuta kuin taiteen kunnioittamista; että nuoren tyttösen siveys taasen on valloittamattomien muurien suojassa, siitä voi hän antaa mitä varmimpia todisteita ja tarpeen tullen omakätisesti todistaa.
Tuohan on kunnon mies!
Mayer! Mayer! Missä oli mielesi, kun tuomitsit toista puolta kuulematta? Varmaan olisi sinun sopivinta pyytää anteeksi loukkaamaltasi perheeltä.
Jos olisi ollut jostakin toisesta tytöstä puhe, niin voisi vastata moiselle ihailijalle, että naikoon tytön, jos hänellä on puhtaat aikeet, mutta taiteilijatar on poikkeuksena, häntä saa kunnioittaa. Taidetta saa ihailla, se ei ole mitään viettelemistä, vaan kunnioitusta, arvonantoa, eikä sen vuoksi tarvitse naida.
— Hyvä! — lausui herra Mayer, joka kokonaan rauhoittui tästä kirjeestä, — tämä on aivan toista. Älköön hän siis kävelyretkiltä ja kulissien takaa etsikö Matildaa, sillä siitä saattaa tulla harmia, vaan käyköön talossa, jos hänellä on rehelliset aikeet.
Tyhmä mies! Antaa leipää hiirille, jotteivät yöllä pitäisi melua, sen sijaan että ottaisi kissan taloon.