Kahden päivän kuluttua oli Matilda tietysti terve kuin puusta pudotettu omena. Ylimys alkoi käydä talossa.
Emme rupea häntä tarkemmin kuvailemaan, sillä meillä ei ole paljoa miehen kanssa tekemistä. Muutaman kuukauden kuluttua matkustaa hän pois, sitten tulee joku rahamiehen poika, sitten taas tilanhaltija, vielä neljäs ja viides, ja kentiesi kuinka monta. Kaikki ovat he suuria taiteen ihailijoita, kaikki siivoja, kohteliaita miehiä, joitten suusta et kuule ainoatakaan säädytöntä sanaa, jotka suutelevat muorin kättä, puhelevat vakavista ja syvistä asioista vaarin kanssa ja kumartelevat tullessaan ja mennessään niin nöyrästi neitosille, kuin tervehtisivät kreivittäriä. Muutamat heidän joukostansa ovat hauskoja, hupaisia poikia, jotka kujeillansa saattavat toiset nauramaan aivan kuoliaaksi; menevät kyökkiin kinastelemaan Mayerin muorin kanssa, maistelevat hänen ruokiansa, varastavat ohukaisia, ovat niin hauskoja miehiä.
Neljä oli tytärtä täysikasvuista ja kaunista. Toinen oli toistaan ihanampi; iässä oli kunkin kesken vuosi väliä. Mitä suuremmiksi tytöt kasvoivat, ja mitä enemmän heidän neitsyellinen ihanuutensa varttui, sitä enemmän alkoi herra Mayerin talossa käydä vieraita. Entinen loisto, kevytmielisyys, tuhlaaminen palasi, ainainen ilo vallitsi talossa, seuran valiot kokoontuivat sinne, kävi kreivejä, paroneja, aatelismiehiä; pankkiireja ynnä muita suuria herroja.
Isä Mayer huomasi tosin, että nämät kreivit ja pankkiirit tavatessaan hänet kadulla eivät olleet häntä näkevinänsä ja samoin oli tytärtenkin laita; mutta hänen ei ollut tapa miettiä asioita, joista hän ei pitänyt. Luuli kaikkien herrojen tekevän samaten.
Jo oli nuorin tyttö kahdentoista vuotias, ja kasvamisestakin saattoi nähdä hänen tulevan voittamaan kaikki sisarensa kauneudessa. Vielä piti hän lyhyttä hametta ja reunustettuja alushousuja, pitkät ja paksut hiukset riippuivat kahdessa palmikossa. Talon vieraat kyselivät jo pilanpäiten, koska hänkin saa pitkän hameen kuten sisaret.
Eräänä päivänä sai herra Mayer odottamattomia vieraita. Joukko hauskoja nuoria miehiä piti paraikaa lystiä iloisten tyttöjen kanssa, saipa muorikin osalleen elefantin, joka häntä hauskuutteli.
Mayer vaari taasen löi kärpäsiä seiniltä, ja häntä kovasti huvitti, kun väliin hänen kovemmin läimäyttäessään joku tyttäristä kiljahti ikäänkuin pyörtymäisillänsä ollen. Kesken kaiken kuuluu koputus ovelle, ja kun ei kukaan vastannut sisältä, toistettiin koputus. Vihdoin riensi eräs hauska toveri ovelle ja avasi sen selki selälleen, luullen siellä olevan jonkun velikullan, joka aikoo heitä hämmästyttää.
Vanha, kuivettunut nainen, kuluneissa mustissa vaatteissa, seisoi loistavan seuran edessä.
Isä Mayer pelästyi niin, että häntä rupesi nikottamaan. Nainen oli
Teresa…
Vanha neitsyt ei ollut läsnäolevia vieraita näkevinänsäkään, vaan astui suoraan herra Mayerin luokse. Kunnon perheenisä oli äärettömästi hämillään, ei tietänyt, pitikö pyytää sisarta istumaan. Ja minne? Jonkun "merkillisenkö" viereen? Esittelisikö hän sisarensa tuolle iloiselle seuralle, vai kieltäisikö häntä tuntevansakaan? Ja sanoisiko hän Teresalle näitten kaikkien ylhäisten vieraitten olevan perheen ystäviä?