Teresa päästi hänet pulasta. Puhutteli häntä levollisella, tyynellä äänellä;
— Minulla olisi pari sanaa puhumista. Jos ehditte hetkiseksi jättää vieraanne, niin tulkaa jonnekin puheilleni, missä emme häiritse seuraa.
Isä Mayer hyväksyi tarjouksen, kun siten sai poistetuksi sisarensa tästä herrasseurasta, ja avaten hänelle oven vei hän Teresan sisähuoneisiin.
Tuskin oli hän oven sulkenut, niin jo kuului iloista naurua seurasta. Isä Mayer riensi johdattamaan Teresaa edemmäksi. Yksinkertainenpa olisi hän ollutkin, ellei olisi arvannut noitten tuolla salissa nauravan menneen vuosisadan aikaiselle neitsyelle.
Isä Mayer koetti olla Teresalle niin ystävällinen kuin mahdollista.
— Istu, rakas sisareni. Oi, mikä onni saada vihdoinkin nähdä sinua…
—- En tullut tänne kohteliaisuuksia puhumaan, virkkoi Teresa kuivasti, eikä minun muutamien sanojen vuoksi kannata istuutua. Saatan seisaaltanikin puhua. Me emme ole kahteen vuoteen nähneet toisiamme. Sillä aikaa olet sinä etääntynyt niin kauas minusta kuin mahdollista ja jatkat elämää, joka milt'ei ikuisiksi ajoiksi tekee lähestymisen meidän kesken mahdottomaksi. Tämä seikka ei sinua liioin hämmästyttäne, ja sen tähden rohkenen sen julki lausuakin. — Neljälle tyttärellesi olet valinnut saman uran. Siitä en enempää puhu. Moisista seikoista on parempi olla vaiti. Pyydän, älä keskeytä; en tahdo soimata. Itsehän tekosi tiedät. Vielä on sinulla yksi tytär, jo kahdentoista vuotias ja ennen pitkää iso ihminen. En ole tullut teatteritemppuja varten tähän taloon. En aio pitää saarnoja siveydestä, uskonnosta, Jumalasta, naisen viattomuudesta, joista suurten herrojen ja älyniekkojen pilkkaamat jumaliset niin paljon puhuvat. Enkä aio rukoilemalla vaikuttaa isän sydämeen, että hän pelastaisi viidennelle tyttärellensä aarteen, minkä neljä tytärtä on menettänyt, sillä tiedän, ettei sinulla ole voimaa, vaikka olisikin tahtoa, eikä järkeä, vaikka olisikin voimaa.
Herra Mayer oli niin hyvä mies, että hän vain hymyili, kun hänelle tämmöisiä puhuttiin.
— Ollakseni niin vähän kuin suinkin sinulle vaivaksi, tahdon lyhyesti sanoa, miksi tänne tulin. Pyydän, — en, lausuin huonosti — vaadin, että annat nuorimman tyttäresi minun haltuuni. Minä kasvatan hänet kunniallisesti, porvaristytölle sopivalla tavalla. Hänen sielunsa on turmelematon, se on vielä Jumalan kädessä. Minä tahdon kuolinpäivääni asti koettaa pitää häntä siveellisenä, enkä muuta vaadi, kuin sen, ettet sinä eikä kukaan perheestäsi enää häntä hoida. Jumala on auttava minua hyvässä aikomuksessani. Muuten on parasta huomauttaa, etten ole syyttä sanonut vaativani, sillä siinä tapauksessa, että ehkä hylkäät tarjoukseni, olen minä vetoava korkeimpiin oikeuksiin päästäkseni pyyntöni perille. Tämä tuottaisi sinulle paljon harmia, sillä minä olen valmis menemään itse arkkipiispankin luo selittämään syitä, jotka ovat vaatineet minua tähän puuhaan. — Ehdotukseni ei pitkiä puheita tarvitse; huomisaamuun saakka annan mietinnön aikaa. Jollet siksi tuo tyttöä minun luokseni, saat minusta sitkeän vastustajan. Armollisen Jumalan armo olkoon kaikkien teidän kanssanne.
Näin sanoen poistui vanha neitsyt huoneesta. Herra Mayer saattoi sisartansa: hänen ajatuksensa eivät ollenkaan ottaneet sujuaksensa, niin kauan kuin Teresa oli näkyvissä. Vasta saatuansa hänet kynnyksen yli, alkoi hän tointua. Tytöt ja herrasmiehet tekivät hauskoja huomautuksia vanhanpiian esiintymisestä, ja näistä kokkapuheista kasvoi isä Mayerin rohkeus. Hän alkoi kertoa heille syytä vanhan neitsyen vierailuun.