Herra Schmerz hymyili koko ajan, välistä vain huomauttaen
Mayer-herralle, ettei tämä innostuksissaan astuisi kukkalavoihin.
Puheen päätyttyä vastasi hän sangen lempeästi.
— Teresa ei ole sitä tekevä.
Eikö Teresa olisi sitä tekevä? — ajatteli Mayer. Tämä ei ollut kyllin. Hän tahtoi saada kuulla, ettei Teresa voi eikä saa sitä tehdä, tai hänen käy huonosti.
Herra Schmerz aikoi vielä samana iltapäivänä istuttaa paljon neilikoita, joten herra Mayer näki hyväksi lähteä toisen tuttavansa luo valittamaan, toivoen häneltä saavansa varmemman vastauksen.
Tämä toinen tuttu oli herra Chlamek, kuuluisa asianajaja, arvossa pidetty henkilö, erittäin kuiva mies, pelkkää käytännöllisyyttä ja tervettä järkeä, sekä myöskin perheenisä, hänellä kun oli kolme poikaa ja kaksi tytärtä.
Asianajajan kärsivällisyydellä kuunteli herra Chlamek ystävänsä puhetta ja vastasi lempeästi ja suoraan: Älkää, veliseni, huoliko ollenkaan riidellä sisarenne kanssa tuommoisesta asiasta. Jos hänen mielensä tekee ottaa yksi tyttäristänne luoksensa, niin antakaa tytön mennä Jumalan nimeen; onhan teillä niitä tarpeeksi jäljellä. Tiedän omasta kokemuksesta, että yhdestä tyttölapsesta on enemmän vaivaa kuin kolmesta pojasta. Minä en ainakaan olisi sisarenne pyyntöä vastaan, jos olisin teidän sijassanne.
Herra Mayer ei vastannut sanaakaan. Tämä neuvo miellytti häntä vielä vähemmän. Hän läksi kolmannen tuttavansa luokse.
Tämä oli hänestä paras mies. Hänen nimensä oli unkarilainen; armolliseksi Bordácsi-herraksi häntä sanottiin. Hän oli kriminaalioikeuden asessori, kauhean tuima mies kaikille, joille hän oli suuttunut.
Herra Mayer tapasi suurta asiakirjatukkua lukemassa tämän ansiokkaan asessorin, jolla oli tapana niin perusteellisesti tutkia kaikkia käsiinsä saamia monimutkaisia riitajuttuja, että hän niissä oikein eli; oli suutuksissaan tavatessaan vääriä käänteitä asiassa tai merkillisempiä väliväitteitä ja oli tyytyväinen, kun oikeus oli saanut voiton. Sitä paitsi oli hän tunnettu lahjomattomuudestaan. Joka toi rahalahjoja, sen hän heitti ulos huoneesta; kun kauniita naisia tuli ihanuudellaan hänen tuomioihinsa vaikuttamaan, oli hän heille niin epäkohtelias, etteivät he toista kertaa yrittäneet häntä taivuttaa.
Nähtyänsä Mayerin otti herra Bordácsi silmälasit nenältään ja laski ne avonaiselle asiakirjalle, jottei eksyisi jutun juonesta, sekä ärjäsi tavattoman karkealla äänellä ja synkän näköisenä: