Tuli kun tulikin. Nyt tervehtivät he jo toisiaan, kuten vanhat tutut ainakin.
— Nähkääs rouvaseni — virkkoi nuori ritari surullisena — kymmenen vuotta sitten oli minulla morsian, joka lauloi yhtä kauniisti "Stabat mater'ia" kuin tämä neiti. Mutta hän kuoli hääpäivänämme. Kuolinvuoteellaan hän otti minulta lupauksen, että vuosittain hänen muistollensa pyhittäisin kolmetuhatta floriinia, jotka olivat annettavat jollekin nuorelle ja köyhälle naiselle, joka osaa yhtä kauniisti laulaa noita pyhiä virsiä kuin hänkin, jotta voisi edistää nuoria kykyjä oppimaan korkeampaa taidetta sekä siten tehdä heitä onnellisiksi. Minä puolestani lisäsin tähän yhden ehdon, nimittäin että tuon naisen oli pysyttävä yhtä puhtaana, yhtä viattomana kuin hänkin, minun rakastettuni, unhottumaton Mariani oli.
Nuori mies painoi taas nenäliinan silmilleen.
Mikä syvä murhe! — ajatteli rouva.
— Surukseni täytyy minun mainita, hyvä rouva, jatkoi keikari vapisevalla äänellä, etten kahdeksan vuoden kuluessa ole vielä voinut täyttää morsiameni toivoa, Kaikki, joita olen auttanut, ovat tosin edistyneet taiteen uralla, mutta ovat menettäneet siveytensä. Häpeällä heitä muistelen, vaikka maailma tosin muutamia heistä kovasti ylistää. Jokainen uusi on vain uusi pettymys.
Tähän lopetti hän taas puheensa ja jätti rouva Krammin koko viikoksi aprikoimaan tuota omituista kertomusta. Mutta rouva ei siitä kenellekkään puhunut.
Seuraavana sunnuntaina tuli Abellino taas.
Hän kuunteli laulua loppuun asti, mutta hänen kasvoistaan saattoi huomata hänen tahtovan jotakin kysyä, vaikka ei ollut tohtivinaan. Vihdoin rohkaisi hän mielensä.
— Suokaa anteeksi, hyvä rouva, kun vaivaan teitä eräällä kysymyksellä. Älkää pahaksi panko, mutta minusta näyttää, että tunnette tuon laulajattaren. Olen jo niin monta kertaa pettynyt hyvää tehdessäni, että tuskin uskallan enää ilman edeltäpäin tietoja saamatta tarjota kenellekään apuani. Tuon tytön vanhemmista ja sisarista olen kuullut mitä kummallisimpia huhuja, heidän kun näet ei sanota paljoa siveydestä välittävän.
Nytkös vasta rouva Kramm tuli puheliaaksi.