— Olkootpa tytön omaiset millaisia tahansa; hän ei ole lapsuuden ajoista saakka ollut heidän parissansa, hänen sielunsa on niin viaton kuin lasten, joita Vapahtaja kutsui luoksensa, hänen kasvatuksensa niin ankara, ettei häneen tulisi pienintäkään häpeän pilkkua, vaikka hän jo tänään jäisi yksin maailmaan ja vaikka mikä häntä kohtaisi.
— Oh, hyvä rouva, te teette minut ihan onnelliseksi.
— Kuinka niin, hyvä herra?
— Saan vihdoinkin täyttää Marialle antamani lupauksen.
Näin sanoen poistui hän taas, jättäen rouva Krammin viikoksi miettimään.
Seuraavana sunnuntaina hän jo kunnioitti rouvaa ilmaisemalla hänelle sydämensä salaisuudet.
— Niin, rouvaseni; olen tullut vakuutetuksi siitä, että teidän holhottinne on minun apuni hyvin ansainnut. Tuosta tytöstä tulee vielä mainio taiteilija, ja mikä hänet on kaikkien ylitse koroittava, on hänen harvinainen siveytensä. Mutta hänestä täytyy pitää tarkkaa huolta. Olen saanut tietää rikkaitten nuorten miesten häntä salaa väijyvän. Pitäkää vaaria, rouvaseni, ja käskekää tytön omaisten myöskin olla varuillansa. Loisto sokaisee jaloimmankin luonteen. Mutta minä olen päättänyt pelastaa tytön noitten kunnottomien vehkeistä. Ruvetkoon taiteilijaksi. Hänen äänensä on oleva niin suuri aarre, jos se nimittäin harjaantuu, että kaikki nuo kavaljeerit tavaroinensa ovat kerjäläisiä hänen rinnallaan. Silloin kun hänellä itsellään on rikkauden lähde, katoaa se vaara, jolla rikkaus uhkaa viattomuutta.
Rouva Kramm luuli täysin ymmärtävänsä asian. Jo kuvitteli hän mielessään kirkkoa teaatteriksi ja odotti, että Fannyn laululle taputettaisiin käsiä.
— Kahdessa vuodessa tulee hänestä täydellinen laulajatar. Siihen on vain tarvis ahkeruutta sekä vähän rahoja. Jälkimmäiset minä kernaasti annan morsiamelleni tekemäni lupauksen mukaan. En anna ilmaiseksi enkä lahjaksi, vaan lainaksi. Kun hän tulee rikkaaksi, on hän maksava rahat takaisin, jotta voisin niillä taasen toisia tehdä onnelliseksi. Minä annan teille kuukausittain kolmesataa floriinia, jotta suorittaisitte tytön opintoihin menevät kulungit. Mutta kiellän teitä sanomasta että rahat tulevat mieheltä, sillä siinä tapauksessa hän ehk'ei ottaisi niitä vastaan. Mainitkaa rahojen lähettäjäksi morsianvainajaani Maria Darvaita. Hänpä oikeastaan rahat lähettääkin, vaikka taivaasta. Minä vaadin vain sen, että hän pysyy siveellisenä. Jos saan tietää vastakohdan, loppuu minun apuni heti. Olkaa siis hyvä ja ottakaa vastaan tässä ensi kuukauden summa ja käyttäkää sitä tarkoitukseni mukaan. Vielä kerran pyydän, ettette minusta mitään puhu. Pyydän tämän kunnon tytön tähden. Tiedättehän, miten kärkäs maailma on pahaa puhumaan.
Rouva Kramm otti rahat vastaan. Miksi hän ei olisi ottanut? Kuka hyvänsä olisi hänen sijassaan tehnyt samoin. Tahtoohan hyväntekijä pysyä tuntemattomana, hän ei aio tehdä tuttavuuttakaan; huomauttihan hän toisten vehkeistä sekä asetti hyväntekeväisyytensä ehdoksi moitteettoman siveyden. Mitä voi muuta vaatiakaan?