Rouva Kramm otti rahat ja haki salaa Fannyä varten laulun ja soiton opettajan sekä ilmaisi asian Fannylle yksin. Tässä oli se vikana, ettei hän puhunut asiasta Teresalle. Rouva pelkäsi, kuten oli syytäkin, että tuo ankara eukko heittäisi rahat ulos ikkunasta, väittäen, ettei siivo tyttö saa keneltäkään ottaa mistään syystä rahoja, joita ei ole rehellisesti ansainnut! Entä tuo toinen seikka: taiteen ura? Tätäkin olisi Teresa kiven kovaan vastustanut. Koko asiasta ei siis tohdittu hänelle hiiskuakaan.
Mutta se ei kumminkaan pysynyt Teresalta salassa.
Heti muutaman päivän perästä hän huomasi tytön mielessä tapahtuneen muutoksen.
Fannyn sydämeen oli istutettu se ajatus, että hänellä on aarre, joka kunniallisella tavalla kohottaa hänet vertaistensa yläpuolelle. Eikä hän enää ollut halukas yksinkertaisiin käsitöihin, jotka häntä tähän asti olivat huvittaneet. Nuoren ammattilaisen kanssa hän ei enää puhellut niin kernaasti, vaan haaveksi itsekseen tuntikausia ja virkkoi haaveilujensa perästä tädille, että hän tulee vielä rikkaasti palkitsemaan hänen vaivansa.
Teresa kovin äimistyi näistä sanoista!…
Tyttö haaveksii rikkaudesta. Kiusaaja oli osoittanut hänelle maailman ja sanonut: "tämän kaiken minä annan sinulle, rukoile minua!" Eikä hän muistanut vastata "mene pois saatana!"
Metsästäjä oli tarkasti tähdännyt.
Kiitollisuuden tunto saattoi Fannyn usein pyytämään, että rouva Kramm veisi hänet tuntemattoman hyväntekijän luo, jotta hän saisi lausua hänelle sydämelliset kiitoksensa sekä pyytää lisää neuvoja. Tällaisilla pyynnöillä sai hän rouva paran niin pahaan pulaan, että tämä kerran tuli sanoneeksi, ettei Fannyn hyväntekijä ollutkaan nainen, vaan mies, joka ainaiseksi tahtoo pysyä tuntemattomana.
Tämä ilmaisu ensin kovin hämmästytti Fannyä, mutta sitten tuli hänen mielikuvituksensa vieläkin kiihkeämmäksi. Ken lienee se mies, joka tahtoo hänen onneansa edistää, tahtomatta häntä koskaan nähdä, joka on niin varovainen ja niin pelkää kunniallisella lahjallaan vahingoittavansa tytön tahratonta mainetta, ettei nimeänsäkään ilmaise?
Luonnollista oli, että tyttö tuntemattomasta suosijastaan loi itselleen ihanteen. Hän kuvasi mielessään hänet komeaksi, vakavaksi, vaaleanväriseksi mieheksi, joka ei hymyile muulloin kuin hyvää tehdessään. Tämmöisen lempeän kuvan näki tyttö usein unissaankin.