Sillä välin oli Santeri lukenut kirjeen ja astui nyt vierasten eteen.
— Olen valmis toimeen, hyvät herrat!
— Mitä? Mitä tarkoitatte?
— Herra Boltay on valtuuttanut minut suorittamaan kaikki velat.
— No? Entä sitten?
— Niin, vastasi Santeri kädellä silittäen aukaistua kirjettä, olen valmis milloin ja missä tahansa maksamaan velan.
Konrad katsahti Liviukseen.
— Tuo lurjus pitää meitä pilkkanaan.
— En niinkään, hyvät herrat, eilisestä asti olen herra Boltayn yhtiömies. Molempien meidän tulee vastata kaikista firmallemme tehdyistä vaatimuksista.
Konrad alkoi epäillä, oliko mies täydessä järjessään tai osasiko hän lukea. Hän ärjäsi: