— Oletteko lukenut, mitä tuo kirje sisältää?
— Olen. Haaste kaksintaisteluun.
— Millä oikeudella aiotte vastata toiselle tehtyyn haasteeseen?
— Sillä, että hän on yhtiömieheni, että hän on kasvatusisäni, eikä itse ole kotosalla. Kaikki sekä hyvä että paha, joka kohtaa häntä, kohtaa minuakin. Jos hän olisi kotona, vastaisi hän itse puolestansa, mutta kun hän on poissa ja minä hyvistä syistä en ilmoita, minne hän on mennyt ja kuinka kauan hän on viipyvä, niin ei teillä ole muuta keinoa, kuin joko peräyttää haasteenne tai hyväksyä minun tarjoukseni.
Konrad vei Liviuksen syrjään kysyäkseen häneltä, oliko tämä kaksintaistelun sääntöjen mukaista. Livius muisti samanlaisia tapauksia, mutta vain aatelismiesten kesken.
— Kuulkaas. Santeri Barna — virkkoi Konrad — tarjouksenne on tavallista vain aatelismiesten kesken.
— Enhän minä ole haastaja, vaan te.
Tähän ei ollut mitään vastattavaa.
Konrad laski paksut käsivartensa ristiin leveälle rinnalleen, ja astuen aivan likelle Santeria huusi hän milt'ei hänen suuhunsa:
— Osaatteko taistella?