— Ketkä tulevat varamiehiksenne? Mainitkaa kaksi tuttavaanne.
— Minun tuttavani ovat kaikki rauhallista työväkeä, jotka eivät tahdo puuttua tämmöiseen vaaralliseen toimeen. — Saattaa tapahtua, että minä ammun vastustajan kuoliaaksi, ja siinä tapauksessa en tahdo tehdä kahta syytöntä ihmistä lainrikkojaksi. Mutta valitkaa te hyväntahtoisesti omista piireistänne minulle kaksi varamiestä, minä hyväksyn ne, olkoot ketä tahansa. Te voitte paremmin suoriutua tällaisista kuin meikäläiset.
— Ajasta ja paikasta annamme vastedes tiedon, lausui Livius. He panivat hattunsa päähänsä ja läksivät.
— Tuolla miehellä on aatelismiehen mieli, virkkoi Livius Konradille, kun he läksivät.
— Saadaan nähdä, kestääkö se huomisaamuun saakka.
Vielä samana iltana tuli korea, hopeanauhoilla somistettu heitukka
Boltay-mestarin verstaaseen ja tiedusteli herra Santeri Barnaa.
Hänellä oli kirje kädessään.
— Pyydän saada kysyä, lausui heitukka kohteliaasti, osoittaen olevansa hyviin tapoihin tottunut, oletteko ollut Gaudcheux herran tehtaassa Pariisissa?
— Olen, siellä olen työskennellyt.
— Kolme vuotta sitten olette ehkä tavannut kolme unkarilaista herraa
Ermenonvillen metsässä?