Edellisen hän hylkäsi heti.
Hänkö ei ollut Abellinoa aikonut loukata? Oli kuin olikin; ehdoin tahdoin oli loukannut, ihan omakseen hän omistaa solvauksen eikä sitä palauta.
Sitä suurempi syy taistella. Tässä ei ole muuta neuvoa kuin ampua.
Abellinon varamiehet suuttuivat silmittömästi vastapuolen ynseydestä.
Häntä täytyy kuin täytyykin kiusata.
Kovalla äänellä huusi Konrad haavalääkärille:
— Ovatko kaikki kapineet muassa? Ottakaa ne esiin ja pitäkää varalla. Suonirautaa, luulen ma, ei täällä tarvita. Mitä? Miks'ette ottanut luusahaa mukaanne? Te olette ajattelematon ihminen, ystäväni. Kaksintaistelussa tapahtuu usein, ettei luoti satu suoraan päähän eikä sydämeen, vaan sääreen tai käsivarteen. Jos luu särkyy eikä kohta sahata särjettyä jäsentä poikki, niin tulee siihen paha mätähaava. Ja vielä piti jättää luodin ulostaja kotiin, nyt kun sitä parhaiten tarvitaan.
— Asentoon! Asentoon, herrat! — huudahti Rudolf tehdäkseen lopun tuosta ilkeästä kiusaamisesta.
Abellino lävisti vielä neljännen niinipuunlehden viidenkolmatta askeleen päästä.
— Pois käsistä nuo pistoolit, sillä ne ovat tunnettuja, virkkoi
Rudolf. Meidän aseemme ovat aivan uudet.
— Hyväksytään, vastasi Konrad. Tottunut käsi osaa silläkin maaliin. Muista vain, jatkoi hän kääntyen Abellinoon, ettet tähdätessäsi liikuta käsivarttasi ylhäältä alaspäin, vaan päinvastoin alhaalta ylöspäin, sillä jos tähtäät rintaan ja pistooli liikkuu alaspäin, niin luoti sattuu vatsaan, mutta aseen liikkuessa ylöspäin, suoraan pääkalloon.