— En tahtonut sinua enää tunteakaan, kun sinut ensin näin. Jos olisin sinut kadulla tavannut, niin olisin varmaan mennyt puhuttelematta ohitsesi. Sinä olitkin pieni lapsi, kun jouduit minun luotani. Miks'eivät tytöt pysy aina niin pieninä.
Tämä yksinkertainen ja usein kuultu toivomus pääsee äitien suusta tavallisesti silloin, kun he alkavat pitää huolta täysikasvaneitten tytärtensä tulevaisuudesta.
— Niin! — miksi saavatkaan köyhät ihmiset tyttäriä tähän maailman aikaan? Joka kerta kun köyhälle ihmiselle syntyy tyttölapsi, pitäisi hänen surra, ei iloita. Mitä heistä tulee; kuka heistä huolii? Meidän aikoinamme ei kenenkään tee mieli naida. Elanto tulee päivä päivältä kalliimmaksi, ansiot niukemmiksi. Ja jos yksi ja toinen meneekin miehelään, niin mitä hän sillä voittaa? Saa juopon, huonon miehen, koko elämä tulee kurjaksi; toinen huoli toisensa perästä; saa tehdä työtä kuin orja, lapsia tulee yhä lisää, ja kun vaimo vanhenee, joutuu hän maantielle. Äidit tekisivät paljoa paremmin, kun he heti tyttölapsen syntyessä rupeaisivat suremaan.
Hän kertoi tyttärellensä avioelämän varjopuolista. Tytär tiesi hyvin, miksi äiti näitä puhui, sillä noista sanoista: "kuinka kaunis sinä olet", selvisi hänelle koko salaisuus. Hän arvasi asian, jota ei Teresa tohtinut hänelle sanoa, nimittäin että äiti oli tullut johdattamaan tytärtänsä kiusaukseen.
— Onko sinulla vilu, Fanny?
— Ei, vastasi tämä, vetäytyen peiton alle.
— Minusta tuntuu, kuin kuulisin sinun värisevän. — Tunsithan Teresa
Halm'in?
— Tunsin, vastasi Fanny hiljaa, odottaen, minkä käänteen, minkä hyökkäyksen äiti nyt tekee.
— Sepä oli ylpeä tyttö! Tiedäthän sen itsekin, he kun asuivat naapurissa, kuinka ylpeitä he kaikki olivat. Eivät meidän kanssamme sanaa vaihtaneet. Kun sitten onnettomuus kohtasi vanhempaa sisartasi, eivät he olleet enää näkevinänsäkään meitä, eivät edes antaneet tytärtensä puhutella sinua. Ja tiedätkö, miten nyt on heidän tyttösensä käynyt? Eräs rikas tilanhaltija rakastui häneen, ja he pakenivat yhdessä. Vanhemmat ensin kirosivat heidät. Mutta kun tilanhaltija osti tytölle kelpo maatilan, niin leppyivät he ja asuvat nyt kaikki hänen luonansa, nuo ylpeät, jotka ovat niin herkät muita tuomitsemaan. Nyt sanovat he, ettei se niinkään vaarallista ole, sillä tytär on onnellisempi kuin mikä rouva hyvänsä, ja mies on uskollisempi hänelle kuin moni puoliso vaimollensa, täyttää kaikki tytön toiveet ja hankkii hänelle mitä parasta, kauneinta löytyy. Palkolliset kutsuvat häntä armolliseksi rouvaksi, ja hän on tervetullut mihin seuraan tahansa. Ei kukaan kysy ken ja mikä hän on. Kävelyllä he kulkevat käsitysten, ja kaikki tuttavat heitä tervehtivät. Nyt onkin noilla kopeilla Halmilaisilla toinen ääni kellossa, heillä, jotka ennen tuomitsivat toisten lapsia. Kun kaikki eivät kumminkaan hyväksy tyttären asemaa, niin vakuuttavat he, että mies ennen pitkää nai Teresan. Odottaa muka vain, kunnes äiti kuolee ja hän on saanut setänsä leppymään. Ihmiset uskovat ja elävät hyvinä ystävinä. Semmoinen on tämän maailman elämä.
Rouva Mayer vaikeni hetkiseksi, antaakseen Fannylle aikaa miettiä, mitä hän puhui.