— Hyvää yötä, minun tulee uni, virkkoi Fanny vaipuen levolle. Hyvän aikaa hän vielä kuitenkin käänteli itseään sängyssä, taistellen kauhua, vihaa ja inhoa vastaan. Vasta aamun koittaessa sai hän unta väsyneisiin silmiinsä.
Päivä paistoi jo ikkunasta sisään, kun Fanny heräsi.
Hän oli nähnyt kummallisia unia, ja vielä herätessäänkin liikkui monenlaisia asioita hänen mielessään, sekä todellisia että kuviteltuja.
Ihminen usein pelkää, vapisee yöllä, mutta aamulla herätessänsä on hän aivan kuin tottunut asioihin, joita hän yöllä pelkäsi.
Taikka kun päivällä on ollut vaipuneena mietteisiin, tuskallisiin ajatuksiin, niin tulevat samat seikat unessa esiin, ja usein on mielikuvitus niin suuri, että unessa tulee hyviä mielijohteitakin. Unennäkijä silloin näkee tulevaisuuteen. Sentähden sanotaankin unen tietävän jotakin. Ja kun heräämme aamulla, niin ovat meidän mielestämme yölliset haaveet ja ajatukset niin kaukana, kuin olisivat ne jo vuosia sitten mielessämme olleet.
Fanny huomasi äidin jo varemmin nousseen ylös ja menneen pois hänen vielä nukkuessansa. Hyvillä mielin nousi hänkin ylös, puki yllensä ja suki pikaisesti hiuksensa.
Eine oli jo valmiina häntä odottamassa. Rouva Mayer keitti kyökissä kahvia ja leikkasi vehnästä: ei antanut palvelijattarien laittaa einettä, sillä ansaitsihan hänen kultatyttösensä muka, että äiti vähän hänen hyväksensä askaroi.
Boltay-mestari ei oikein ollut tottunut tuohon vieraan maan hedelmistä laitettuun mustaan liemeen, vaan söi aamulla varhain viidenkymmenen vuotisen tapansa mukaan aimo palan savustettua ja pippuroitua silavaa ja ryyppäsi päälle pikarillisen paloviinaa, ennenkuin meni toimiinsa.
Fanny ja hänen äitinsä jäivät siis kahdenkesken kahvia juomaan. Boltay ei siinä mitään vartioimisen syytä nähnyt; antaa eukon valitella vaivojansa! Fannyllä ei kumminkaan ole mitään valittamista, ei ainakaan holhoojiensa suhteen.
Fanny toivotti äidille hyvää huomenta suudellen hänen kättänsä, mihin tämä vastasi samalla tapaa suutelemalla tyttärensä kättä.