Rouva Mayer ällisteli suu ja silmät auki. Eihän hän ollut sanonut tahtovansa täältä lähteä.
— Kernaasti, vastasi Boltay, minne hän menisi?
— Kotia tytärtensä luo. (Rouva Mayer pelästyi.) Minulla on siellä muutamia ompeluita, joita en soisi sisarten pilaavan, äiti menee tuomaan ne minulle tänne.
(Mikä järkevä, viisas tyttö.)
— Erittäin tuo tyyny kotona, tiedättehän äiti, se, jonka itse olen tehnyt, jossa nuo kyyhkyset ovat. Sitä en millään muotoa jättäisi sisarilleni. Ymmärrättehän?
Miks'ei hän ymmärtäisi? Tämä tietää vain, että Fanny hyväksyy tyynyllä istuneen herran tarjouksen, ja antaa sen tietää näin hienolla tavalla, jottei paksupää Boltay aavistaisi mitään pahaa. Viisas tyttö, mielevä tyttö!
Boltay meni ulos hetkeksi käskemään ajurin laittaa sijaa rouvalle.
Käyttäen aikaa hyväksensä, kysäsi rouva Mayer kuiskaten Fannyltä:
— Koska saan tulla sinua noutamaan?
— Ylihuomenna.
— Mitä vastaan hänelle?