— Ylihuomenna, toisti Fanny.
Boltay tuli sisään.
— Odottakaa, setä kulta, vielä vähän! Minä kirjoitan Teresalle muutaman rivin. Viettehän kirjeen perille?
— Kernaasti. Mutta ei sinun sen vuoksi tarvitse sormiasi musteeseen tahrata. Kyllä minä toimitan suullisestikin asian.
— Sama se. Sanokaa tädille, että hän ostaa minulle vähän "cashmir harras'ta", kyynärän "pur de laine", tai "poil de chévre'ä".
Boltay joutui ymmälle noista vieraskielisistä sanoista.
— Kirjoita paperille, niin käy parhaiten! Noita sanoja minä en kumminkaan muista.
Hymyillen otti Fanny kirjoitustarpeet esille ja kyhäsi pienen kirjeen, jonka hän sulki sinetillä ja antoi Boltaylle.
Rouva Mayer vilkasi vielä kerran hyväksyvästi tyttärensä silmiin, antoi nostaa itsensä rattaille, ja he lähtivät ajamaan.
Fanny katseli hetken aikaa heitä. Sitten kääntyi hän, kylmä, halveksiva ivanhymy huulilla, kamariin kastelemaan kukkiansa, iloisesti itseksensä laulaa hyräillen.