— Päästäkää! Antakaa puukko! Minä tapan hänet! — kiljui Fennimore. Mutta kun hän ei päässyt irti toverien käsistä, koetti hän kostaa viattomille tuoleille potkimalla niitä kumoon.
Julmasta metelistä pelästyneenä syöksyi Kecskerey herra sisään, ja astuen metelöitsijöiden väliin huusi hän tuiman uhkeasti:
— Pitäkää kotirauhaa pyhänä!
Hänen väliintulonsa sai riitaveljet vaikenemaan. Huomasivat, ettei täällä sovi moisiin seikkoihin ryhtyä. Abellinoa ja Fennimorea neuvottiin menemään kotia. Aamulla oli asia päätettävä. He lähtivätkin heti, eivätkä huvit ollenkaan tulleet häirityiksi. Hetkisen kuluttua tosin jokainen tietää, että Fennimore ja Abellino ovat riitaantuneet kortinlyönnissä, mutta ei kukaan ole siitä mitään tietävinänsä. Juhana-herra kutsuu isännän syrjään ja pyytää salaa häntä hyväntahtoisesti ottamaan vastaan tuhat floriinia palkinnoksi huvien toimittamisesta. Neljänneksen perästä tietävät vieraat, että illan sankari on Juhana-herra, joka tahtoo näyttää kaunista vaimoansa hienolle yleisölle. Huvit kestävät myöhään yöhön, aina kahteen asti, jolloin kukin tyytyväisenä palaa kotiansa. Kummallisiin mietteisiin vaipuneina kallistavat huveissa olleet päänsä levolle. Vain Abellino, Fennimore ja herra Griffard näkevät pahoja unia.
VII. Kohtaus.
Seuraavana päivänä matkusti herra Griffard Pariisiin Abellinoa enää puhuttelematta.
* * * * *
Kecskereyn iltahuveissa tapahtuneen riidan seurauksena oli, että
Abellinolla ja Fennimorella oli kohtaus.
Näin nimitetään hienommilla sanoilla kaksintaistelua.
Varamiehet valitsivat aseeksi miekan.