Riitaveljet eivät ensin tahtoneet kuulla miekasta puhuttavankaan, mutta varamiehet (etenkin Konrad) jyrkästi kielsivät heitä rupeamasta taistelemaan pistooleilla, ja heidän täytyi antaa myöten.
Fennimore vielä tahtoi pitkää miekkaa, jommoiseen hän muka oli tottunut. Mutta tähän ei suostuttu; määrättiin tavalliset käyrät sapelit.
Taistelupaikaksi vuokrattiin iso sali eräässä ravintolassa, minne miehet sulkeutuivat asiasta päätöstä tekemään.
Sovintoon ei kumpikaan suostunut.
Verta piti välttämättömästi vuotaa.
Jollei heidän onnistu viidessä minuutissa haavoittaa toisiaan, niin pidetään asia päätettynä.
He taistelevat paljain käsivarsin.
Päähän ei saa lyödä eikä vatsaan. Kasvoihin, käsivarsiin, rintaan ja jalkoihin on lupa haavoittaa. Pistää ei saa ollenkaan. Kummankin taistelevan rinnalla seisovat varamiehet. Joka rikkoo sääntöjä vastaan, häneltä lyödään heti miekka kädestä.
— Hyvät herrat, tämähän on vain leikintekoa, kiljui Fennimore. Me emme ole tulleet tänne leikittelemään. Tuo ei ole mitään kaksintaistelua, vaan lapsen leikkiä. Parempi olisi siinä tapauksessa kutsua tänne suonenlyöjä; me heitämme arpaa, ja kummalle arpa lankee, hänestä lyötäköön suonta.
— Turhia puheita, vastasi Konrad, näin me olemme päättäneet; joll'ette tyydy, niin saatte jäädä yksin.