Varga herra vakuutti, että hän on kaikkeen valmis, vaikka hyppäämään ulos ikkunasta, jos armollinen rouva vain tahtoo.
— Teen teille kysymyksen, johon odotan suoraa vastausta.
Varga herra oli valmis kaikkeen.
— Mutta teidän pitää olla avomielinen minua kohtaan, aivan kuin olisitte oma isäni, joka antaa tyttärellensä hyviä neuvoja.
Sanat olivat lausutut niin hellästi ja sydämellisesti, että Varga herran täytyi ottaa takkinsa povitaskusta esille kulunut nenäliina pyyhkiäkseen sillä kyyneliä silmistään.
Fanny veti tuolinsa lähemmäksi ja levitti nimilistan hänen eteensä.
— Nähkääs, ystäväni, — virkkoi Fanny sangen herttaisesti, laskien kauniin käsivartensa vanhuksen olalle, — nämä kaikki ovat minulle ventovieraita, en tunne heistä ainoatakaan. En tiedä, ketä pitää karttaa, kehen luottaa? Ketä pitää ottaa ystäväkseni, keneltä salata tunteeni? Tiedän, että pyydän teiltä sangen vaikeita asioita, mutta tunnettehan te nämä kaikki. Itsehän parhaiten tiedätte tarkoitukseni… Varga herra ymmärsi asian sangen hyvin. Nenäliina tuli taas esiin; tällä kertaa oli otsaa pyyhittävä, sillä se oli kovin hiessä.
— Suvaitkaa käskeä, vastasi hän tuskallisesti, ikäänkuin olisi joka tavu ollut yhtä pahassa pulassa kuin hänkin.
— Pyydän teitä lukemaan järjestänsä nämä nimet listalta ja sanomaan suoraan, mitä henkilöistä pidätte, minkä luontoisiksi te arvelette heitä ja mitä maailma heistä sanoo? Kuka heistä on rakastettava, kuka ei?
Näin ankarassa tutkinnossa ei Varga herra ollut vielä koskaan ollut.