Ken arvaa, mitä tämä tietää?
"Istun hevosella, jota sanotaan kuolon ratsuksi; älä tule likelleni!"
Mitä tämä tietänee?
"Jollet sinä olisi onnellinen, niin en minä olisi onneton."
Fannyn kuumalla otsalla lepää sileä, pehmoinen käsi. Flora valvoo sairaan vuoteen ääressä yön toisensa perästä; ei ehdi nukkumaan, miestänsä näkemään, vaikka Marion neiti häntä pelottelee, sanoen rouva Kárpáthin rupulissa olevan.
Jos tämä olisikin ollut rouva paran tauti, niin olisi se ollut hänelle paljoa helpompi.
Vihdoin voitti luonto. Nuorilla terveillä ihmisillä on usein vaarallisempia kamppauksia kuoleman kanssa kuin vanhoilla. Mutta Fanny voitti kuoleman vaaran. Kun hän ensikerran houreista päästyänsä katsahti ympärilleen, näki hän kaksi henkeä vuoteensa ääressä. Toinen oli Flora, toinen — Teresa.
Tieto Fannyn sairastumisesta saattoi Teresan käymään Kárpátfalvassa, vaikka hän ei sinne ollut milloinkaan aikonut mennä. Hän saapui samana päivänä, jolloin Fannyn tila kääntyi parempaan päin, ja astui Floran sijaan valvomaan.
Mutta ei rouva Szentirmaykaan tahtonut lähteä, ennenkuin ystävättären vaara oli kokonaan ohitse, jonkatähden hän päätti jäädä vielä muutamaksi päiväksi.
Fanny ei enää houraillut, — hän parani, kuten lääkärit sanoivat.