Fanny tarttui kaksin käsin miehensä käteen ja suuteli sitä.
Tällä hetkellä oli Kárpáthi onnellinen.
Hän kääntyi poispäin salatakseen kyyneliänsä.
Fanny luuli hänen aikovan lähteä ja veti häntä vielä lähemmäksi.
— Älkää menkö. Jääkää. Puhelkaamme!
Tämä oli Juhana-herralle odottamaton ilo. Vaimo pyytää häntä jäämään, puhelemaan! Enkelin hyvyyttä!
— Olen jo, kuten näette, paranemaan päin. Ei aikaakaan, niin nousen ylös. Älkää suuttuko, jos pyydän teiltä yhtä asiaa.
— Pyydä tuhansia, äläkä vain yhtä! — vastasi Juhana-herra iloissaan, kun vaimolla oli jotakin pyytämistäkin.
— Niin, sairaat aina vain miettivät, miten vaivata hoitajiaan.
— Pyydä mitä tahansa! Saat olla varma siitä, että suurimpana ilonani on täyttää sinun tahtosi.