Sillä välin pukeusi Kecskerey; niin hän ainakin itse arveli.
— No, veikkoseni; olet siis palannut Intiasta, virkkoi isäntä suojelijan lailla hänen käsivarteensa tarttuen ja alkaen hänen kanssaan kävellä avarassa salissa edestakaisin. Arvelen sinun nyt jäävänkin pitemmäksi aikaa meidän piireihimme ja kunnioittavan iltamiani läsnäolollasi.
— Kiitoksia kutsustasi iltamiin. Mutta tätä nykyä en ole tarpeeksi rikas ottaakseni niihin osaa, Griffard ei lupaa enää lainata, ja minun täytyy oppia säästämään aivan kuin mikäkin poroporvari.
— Sepä olisi vahinko; tuo keino ei sinulle sovellu. Järkevämmin tekisit sopiessasi setäsi kanssa.
— Rosvonkin virkaa pidän parempana kuin kerjäläisen.
— Hyvä niinkin, nimittäin itse ajatus, mutta ei virka. Olet siis pahassakin pulassa?
— Mitä pahimmassa!
— Oletko yhä vielä rakastunut setäsi vaimoon?
— En; mutta pelkään jonkun toisen olevan häneen rakastuneen.
— Sepä olisi omituista.