— Tiedätte siis ehkä senkin, että tuossa aasialaisessa maassa, missä perintötilani on, ei mikään ole niin huonolla kannalla kuin lainkäyttö, maanteitä lukuun ottamatta. Maantiet sentään saattavat kuivalla aikaa olla hyvätkin, mutta lainlaadinta on aina yhtä huono sekä sateella että päivänpaisteella.
Tässä pysähtyi nuori "merveilleux" ikäänkuin antaaksensa pankkiirille aikaa onnitella häntä mielevästä pilapuheesta.
Pankkiiri vain hiljaa hymyili.
— Ajatelkaas, jatkoi Abellino rinnuksiansa silitellen ja heittäen oikean kätensä selkänojan taa, niillä on siellä suuri kirja, lievimmin sanoen voisin verrata sitä maustekauppiaan tilikirjaan. Se sisältää kaikki lait, joita barbaarit aikoinaan ovat laatineet, jopa semmoisenkin pykälän, joka säätää, että cocu (vastaavaa sanaa ei, Jumalan kiitos, löydy Unkarin kielessä)[8] saa murhata uskottoman vaimonsa ja tämän rakastajan, jos tapaa heidät rikoksen teossa. Sitä paitsi on maa täynnä asianajajia; talonpoikainen väestö kuuluu kahteen luokkaan: maata viljelevään ja riita-asioita ajavaan. Siellä kutsutaan muutamia talonpoikia aatelismiehiksi, en tiedä minkätähden. Asianajajilla ei ole muuta työtä kuin kaikkialla etsiä riitoja sekä paremman puutteessa tehdä niitä. Tätä riitojen ja nurkkasihteerien paljoutta varten on kussakin departementissa (piirikunnassa) vain yksi tuomari ja tämäkin viljelee suvella repsiä ja polttaa talvella viinaa. Ei siinä kyllä; jos vihdoin saa oikean tuomion, on hävinneellä puolella lupa ajaa tuomari tiehensä, kurittaa häntä seipäillä ja tangoilla sekä vedota kolmeen korkeampaan oikeuteen, joista ylintä kutsutaan septemtrional-senaatiksi.[9]
— Kerrotte sangen hauskoja asioita, lausui naurahtaen hra Griffard, joka ei ollenkaan ymmärtänyt, miksi hänen piti kaikki noin juurtajaksain tietää.
— Teidän täytyy saada tietää kaikki nämät seikat ymmärtääksenne seuraavaa puhettani. Unkarin kielessä on vielä eräs ilkeä lause: intra dominium et extra dominium, mikä ranskaksi merkitsee: "sisäpuolella tilusta ja ulkopuolella tilusta". Vaikka olisikin ihan oikeutettu saamaan jonkun maatilan, niin ovat asiat huonosti, jos on ulkopuolella tilusta. Sisäpuolella olija, olkoon kuinka laiton anastaja tahansa, voi nauraa partaansa, sillä lainkäynnin saattaa venyttää hyvin pitkälle. Tässä juuri ollaan. Ajatelkaas, perintö, suuri sukukartano oli jo melkein minun käsissäni, minä riensin ottamaan sitä haltuuni, mutta tapaankin siellä jo toisen omistajan.
— Ymmärrän, vastasi pankkiiri kummallinen hymy huulillaan; siis on teidän suuren perintötiluksenne sisäpuolella joku pahanilkinen anastaja, joka ei tahdo antaa teille oikeutta, ja sen tähden te vetoatte tuohon suureen kirjaan, jonka monien pykälien joukossa on muun muassa myöskin se, että: "elävää ihmistä ei peritä".
Nuori keikari ällistyi.
— Mitä tiedätte?
— Tiedän, että tuo ilkeä anastaja, joka väärinkäyttää teidän perintöänne, ei ole kukaan muu kuin teidän oma setänne, joka oli niin hävytön, että saatuansa halvauksen, pikaisen suonenlyönnin kautta parantui ja otti uudestaan haltuunsa teidän omaisuutenne sekä saattoi teidät pahaan pulaan, kun ei tuossa sisältörikkaassa kirjassa ole sanaakaan, joka antaisi teille oikeutta nostamaan kannetta setäänne vastaan, koska hän ei ole kuollut.