Kárpáthi jäi sanaa sanomatta paikalleen seisomaan.
— Jos hänelle löytyisi tässä maailmassa jotakin apua, puhui lääkäri, niin sanoisin vielä toivoa olevan. Mutta velvollisuuteni on ilmoittaa suoraan, että rouvalla on enää vain tunteja, minuutteja jäljellä. Sen vuoksi ottakaa tunteistanne voitto, armollinen herra, ja tulkaa hänen luoksensa sanomaan jäähyväiset, sillä hän ei enää ole paljon puhuva.
Kárpáthi antoi taluttaa itsensä kuolevan huoneeseen. Maailma musteni hänen silmissään; ei nähnyt ketään, ei kuullut mitään, huomasi vain vaimonsa makaavan kalpeana, lakastuneena, kuolon merkit kauneilla kasvoilla, kuolon kalpeus huulilla, kuolon kiilto ihanissa silmissä.
Sanaa sanomatta seisahtui hän vuoteen ääreen. Silmät olivat kyynelistä kuivat. Huone oli naisia täynnä. Sieltä täältä kuului pidätettyä nyyhkytystä. Hän ei näe eikä kuule mitään. Vain katsoa tuijottaa kuolevaan. Vuoteen vieressä istuu kaksi tuttua naista; toinen on Teresa, toinen on Flora. Vanha täti rukoilee, kädet ristissä, kasvot tyynyä vasten. Floran sylissä on lapsi, joka nukkuu hiljaa.
Sairas luo murtuneen katseen mieheensä; ojentaa vapisevan, palavan käden ja tarttuen miehensä käteen vetää hän sen kuumille huulillensa.
… — Muista minua … kuiskaa vaimo tuskin kuuluvasti.
Juhana-herra ei kuule, ei huomaa puhetta, vaan pitää molemmin käsin vaimonsa kädestä kiinni, ikäänkuin luullen siten voivansa estää häntä kuolemasta.
Sairaan hengitys käy yhä raskaammaksi, hän kääntelee levottomasti päätään. Katkonaisia sanoja vielä kuiskaa; ne näyttävät hänelle tuottavan suuria tuskia. Ruumiin taistelu sielun kanssa on sangen ankara, ennenkuin toisistaan erkanevat! Tiedotonna hän puhuu outoja sanoja: "— kurjenmiekka ja amarantti … keltainen vaahtera — yksinäinen vaahtera parka; istuttakaa se toiseen paikkaan … tuletko luokseni, kun kuolen? Kun olen kuolleena, saat tulla luokseni…"
Juhana-herra tuntee vaimonsa käden puristuksesta, että hänellä on näitä sanoessaan kauheita tuskia.
Tunnin kestäneen kovan kamppauksen perästä tyyntyy sairas; suonet eivät enää tykytä niin nopeasti, käsi ei enää ole niin kuuma, hengitys on rauhallisempi.