Tuon viehättävän elämäkertansa, jonka pääkohdat tässä nyt on lueteltu, Jókai kirjoitti 1870 vuoden lopulla. Sen ajan perästä hänen elämänsä juoksu on ollut yhtä rauhallinen kuin tyvenen virran, jonka laineita eivät mitkään sen tielle viskatut louhikot saata kuohumaan. Kansansa vilpitöntä kunnioitusta ja rakkautta Jókai nauttii erinomaisen suuressa määrässä, saaden siitä usein näkyviäkin todistuksia. Niinpä hänelle, hänen matkustaessaan johonkin maaseutu-kaupunkiin, siellä tavallisesti valmistetaan loistava vastaanotto juhlapitoineen, soihtukulkueineen, laulutervehdyksineen y.m. Että hänen osaksensa myöskin on tullut ruhtinaallisia suosionosoituksia sekä kunnioitusta Unkarin akatemian y.m. tieteellisten ja taiteellisten seurain puolelta, lienee tarpeetonta lisätä.
V. 1875 vietettiin hänen 50:ttä syntymäpäiväänsä Budapestissä (ja muillakin paikkakunnilla) komeilla juhlakemuilla, joissa pidettiin innokkaita puheita suositun runoilijan kunniaksi. Tässä tilaisuudessa, jossa minunkin oli onni olla saapuvilla, Jókai noihin puheisiin vastatessaan muun muassa tavallisella leikillisyydellään sanoi kirjoittaneensa täyteen tien syntymäkaupungistaan Komárom'ista Budapestiin, siis 13 penikulmaa (s.o. jos kaikki rivit hänen julkaisemissaan teoksissa ladottaisiin perätysten, täyttäisivät ne mainitun välimatkan). Hän oli todellakin mainitun vuoden loppuun asti kirjoittanut: a) romaaneja 100 nidettä, b) novelleja 48 nid., c) n.s. humoristisia kirjoituksia (tarinoita, kaskuja, pilajuttuja y.m.s) 28 nid., d) historiallisia ja valtiollisia kirjoituksia sekä muistelmia 8 nid., e) kalentereja 8 nid., f) runoja 4 nid. ja g) näytelmiä 4 nid. eli yhteensä 200 nidettä (joista joka nide tavallisesti käsittää 8 arkkia pientä oktaavi kokoa.) Eri vuosille nämät niteet jakaantuvat seuraavalla tavalla:
V. 1846 - 2, 1847 - 2, 1850 - 6, 1851 - 3, 1852 - 7, 1853 - 9, 1854 - 6, 1855 - 8, 1856 - 14, 1857 - 9, 1858 - 8, 1859 - 13, 1860 - l, 1861 - 2, 1862 - 6, 1863 - 2, 1864 - 11, 1865 - 10, 1866 - 1, 1867 - 2, 1868 - 9, 1869 - 7, 1870 - 6, 1871 - 8, 1872 -7, 1873 - 10, 1874 - 14, 1875 - 17.
Vuosina 1848-49 vapaussota esti Jókaita kirjailijatoimesta; vuosien 1860-61 ja 1866-67 vähentyneeseen tuotteliaisuuteen taas oli syynä, edellisinä ankara sensuuri ja jälkimmäisinä kova sairaus.
Vuodesta 1876 aina tähän saakka on Jókai kirjoittanut noin 100 nidettä eli keskimäärin 8 nidettä vuosittain.
Tämä suunnaton tuotteliaisuus meitä tosiaankin hämmästyttää. Mutta vielä suuremmaksi käy hämmästyksemme, saatuamme tietää, että Jókailla vielä on aikaa muihinkin toimiin kuin romaanien ja novellien kirjoittamiseen. Vuodesta 1867 asti, jolloin perustuslaillinen hallitusmuoto Unkarissa astui uudestaan voimaan, Jókai säännöllisesti on ollut edusmiehenä (sen pääkaupungin vaalipiirin, jossa hän asuu) valtiopäivillä, jotka Unkarissa, kuten tunnettu, kokoontuvat joka vuosi. Eduskunnassa hän on pitänyt paljon kauniita puheita, joista kuitenkin moni lienee sisältänyt enemmän runollisuutta kuin valtioviisautta. Ensi alussa hän kuului maltilliseen vastustuspuolueeseen, mutta liittyi vuonna 1875, jolloin n.s. "fusioni" eli yhdistys tämän ja Deak- (hallitus-) puolueen välillä tapahtui, täten syntyneeseen uuteen vapaamieliseen puolueeseen, joka aina tähän päivään asti Kálmán Tiszan johdolla on hallituksessa pysynyt. Semmoisena hän on hartaasti kannattanut Tiszan politiikkaa, ollen hänen persoonallinen ystävänsä.
Mutta ei siinäkään kyllä. Jókai on vielä sanomalehtimieskin. V. 1863, "juuri Schmerling'in hirmuhallituksen aikana", kuten hän itse sanoo, perusti hän A Hon (Isänmaa) nimisen valtiollisen päivälehden, joka ensi alussa tuotti hänelle alituisia rettelöltä sensuurin ja leppymätöntä vihaa ja vainoa jopa vankeuttakin hallituksen puolelta sekä koko hänen omaisuutensa menetyksen, mutta josta kaikesta hän kuitenkin vihdoin voitolla suoriutui, saattaen lehtensä niin loistavalle kannalle, että sillä oli enemmän tilaajia kuin milläkään muulla lehdellä Unkarissa. Myöhemmin muutti hän lehtensä nimen Nemzet'iksi (Kansa), jolla nimellä se vielä nytkin ilmestyy. Lehden valtiollisen kannan määrääjänä on tietysti ollut toimittajan oma kanta. Sen lisäksi Jókai kolmattakymmentä vuotta julkaisi kerran viikossa ilmestyvää Östökös (Pyrstötähti) nimistä pilalehteä, jota hän huumorinsa tyhjentymättömästä varastosta varusti kaikenlaisilla sukkeluuksilla ja pilajutuilla sekä myöskin piirustuksilla (Jókai on piirustajakin), ja yhteen aikaan toimitti hän vielä erityistä kaunokirjallistakin lehteä. Näissä lehdissä Jókai ensin on julkaissut melkein kaikki romaaninsa ja novellinsa, ennenkuin ne ovat erityisinä teoksina ilmestyneet — ja siitä selvenee meille myöskin syy, miksi, kuten jo ylempänä on huomautettu, hänen myöhemmät teoksensa ovat vähemmin onnistuneita. Kun näet romaani on kirjoitettava niin sanoakseni kappaleittain, sen verran erältään kuin joka päivä lehteä varten tarvitaan, on selvää, ettei sillä lailla — varsinkin jos, niinkuin Jókailla usein on laita, tekeillä on pari kolme romaania yhtä haavaa — työ saata tulla yhtä huolelliseksi kuin jos se ennen painattamista kokonaan valmistettaisiin ja saisi joutua tarpeellisen viimeistelyn alaiseksi — vaikkakin Jókai aina, ennenkuin hän ryhtyy jotakin romaaniaan paperille panemaan, täysin valmistelee päässänsä sen juonen ja merkitsee tämän pääkohdat muistikirjaansa.
Vielä mainittakoon, että Jókai tätä nykyä on osallisena eräässä suurenmoisessa kirjallisessa yrityksessä, joka on ollut tekeillä jo muutamia vuosia. Perintöruhtinaan Rudolfin alkuunpanosta toimitetaan näet paraikaa Itävalta-Unkarin monarkkia kerrottuna ja kuvattuna nimistä, kuvilla varustettua teosta, jonka on määrä antaa täydellinen esitys mainitusta valtakunnasta ja siinä asuvista monista kansoista muinais- ja kansantieteelliseltä, historialliselta, maantieteelliseltä, luonnontieteelliseltä, yhteiskunnalliselta ja taloudelliselta kannalta ja joka ilmestyy yhtaikaa Unkarin ja Saksan kielillä. Tämän suuren (noin 450 arkin suuruiseksi lasketun) teoksen Unkaria koskevan osan päätoimittajana on Jókai.
Mistä ihmeestä saa Jókai aikaa kaikkeen tähän monipuoliseen, suunnattomaan työhön, johon vielä tulee lisäksi ahkera kirjallisuuden viljeleminen — hän seuraa tarkasti ei ainoastaan oman maansa, vaan myös Saksan, Ranskan ja Englannin etevimpiä kirjallisia tuotteita, myöskin luonnontieteissä, jotka häntä suuresti miellyttävät ja joitten uusimpiin tutkimuksiin hän on hyvin perehtynyt? Ja kuinka hänen terveytensä ja voimansa sitä kestävät? kysyttäneen.
Jo nuoruudestaan asti Jókai on totuttanut itsensä joka päivä tekemään työtä kuusitoista tuntia. Se saattaa tietysti tapahtua ainoastaan siten, että hän huolellisesti karttaa kaikkea ajantuhlausta huvituksiin, seuraelämään j.n.e. Ulkopuolelle oman maansa rajoja Jókai ei ole matkustanut ennenkuin 1870-luvulla, jolloin hän kävi Saksassa. Ruumiinsa voimia ja terveyttään taas hän ymmärtää säilyttää järjellisellä, kohtuullisella elämällä. Hän menee levolle säännöllisesti klo 9 illalla ja nousee ani varhain aamulla ylös. Tarpeellista ruumiinliikuntoa hän hankkii itselleen voimistelulla ja miekkailulla. Kesäksi muuttaa hän kauniiseen huvilaansa Szechenyin-vuorelle Budan puolella, jossa ilma on yhtä raitis kuin terveellinen, ja hoitaa siellä itse puutarhaansa — "hedelmäpuuni ovat ainoa kerskaukseni", sanoo hän ylempänä mainitussa itsekirjoittamassaan elämäkerrassa.