— Vai niin, koetti myöskin nuori, herkkätuntoinen unkarilainen kreivi puhua kimakalla äänellään, ja minä kun annoin hänen viedä lemmenkirjeitäni neidille.
— Ne hän varmaan on heittänyt kaikki tyyni tuleen! — ilkkui Debry.
Mutta antakaas, kerron miten sitten kävi, sillä nyt tulee paras kohta.
— Kuulkaamme!
— Eräänä päivänä oli Petit-pas'lla lemmenkohtaus Boulognen puistossa, missä hänellä Jumalan armosta on pieni sievä huvila.
— Niin, minun rahoillani, mutisi Ivan.
— Herttua! Mitä oikea käsi antaa, sitä ei vasen käsi saa tietää, lausui markiisi nuhdellen. Tanssijattarella oli siis lemmenkohtaus tiedossa, jonkatähden hän vuokrasi vaunut ja otti tietysti palvelijansa mukaan.
— Kenenkä? Saint-Michelinkö?
— Juuri hänet; tytön piti tavata erästä kunnon kenraalia josta luulen hänen vähän pitävänkin.
— Debry! Älä panettele! huudahti leikillisesti Rudolf, joka myöskin oli liittynyt kuulijoihin.
— Oh, unhotin teidän olevan läsnä, muuten olisin lausunut huolellisemmin. Varma kuitenkin on, että tällä kunnon kenraalilla on hyvä onni naisasioissa; minut on hän useamman kerran sysännyt syrjään.