— Älä puhu itsestäsi, poismentyäsi me kyllä sinusta pidämme huolta.
— Pysykäämme siis asiassa. Kenraali saapuu paikalle; Petit-pas käskee tuoda kahta varten katetun pöydän ruusumajaan, aivan samoin kuin Ovidius Nason aikana; tuoksuvia ruusupensaita, lirisevä puro ja kaksi lempivää sydäntä, vaikkei siihen aikaan juotu samppanjaa eikä ympärillä ollut noita onnettomia palvelijoita avaamassa pulloja, rakastavien tyhjentäessä niiden sisällystä. Meidän Damon ja Phyllis istuivat pöytään, onnettoman palvelijan piti seisoa emäntänsä selän takana, lautanen kainalossa, ja kun kenraali istui häntä vastapäätä, ei hänen auttanut olla millänsäkään. Mutta kenraalin kasvoihin katsottuansa oli Saint-Michel parka vajota maan alle, sillä mies oli — hänen setänsä!
— Hauska juttu!
— Ehkei setä sentään olisi häntä tuntenut, jos hän olisi ollut tyynellä mielin, sillä eihän ole tapana niin tarkasti silmäillä palvelusväkeä, nimittäin meidän sukupuolta. Mutta poika parka joutui hämille, teki kaikki nurinpäin, antoi veitsen, kun lusikkaa pyydettiin, pisti kahvelin jäätelöön ja oli ampua kenraalilta toisen silmän puhki samppanjapullon korkilla. Nyt katsoi kenraali häneen ja alkoi vähitellen tuntea pojan. Que diable, (mitä hittoa), olethan sinä Saint-Michel, veljeni poika, huudahti ukko vihdoin. Onneton poika pudotti peloissaan puolitusinaa kiinalaisia porsliinilautasia maahan. Petit-pas nauramaan niin, että kureliivit ratkesivat, ja hän kaatui selälleen tuolineen päivineen.
— Mainioita juttuja!
— Mitään skandaalia ei kumminkaan tapahtunut, tyttö nostettiin ylös; kenraali oli sävyisä mies, käski Saint-Michelin istua viereensä, hänelle tuotiin ruokaliina ja myöhään iltaan he pitivät hauskaa, iloiten toistensa tapaamisesta.
— Entä sitten? kysyi lordi.
— Tämäpä mainiota! Jalo lordi tahtoo kertomuksen loppuvaksi samoin kuin Scott'in romaanit: kauanko kukin eli ja kuinka kukin kuoli.
— Kuinka Saint-Michelin sitten kävi?
— Ei mitenkään. On setiä, jotka ovat ystävällisiä veljenpoikia kohtaan. Mutta hän saattaa tämän tapauksen johdosta tulla vielä muotileijonaksi.