— Jeanette, soisitteko minulle pahaa?
— En millään muotoa; en tarkoittanut mitään pitkällistä sairautta, vaan jotakin tuommoista teaatterikipua.
— Tiedättehän, ettei minua ole tuollainen tauti vaivannut, miksi sitä nyt soisitte?
— Tiedättekö, hyvä rouva, että Catalani tänään esiintyy Zelmirassa?
— Tiedän, Jeannette.
— Hänelle taputetaan käsiä, hänelle heitellään seppeleitä!
— Luuletteko, Jeannette, minun sitä paheksuvan? Catalani on sen ansainnut, hän on suuri taiteilijatar.
— Niin, hän on suuri, kun ei teitä ole. Hyvä Jumala! Tekö hänen rinnallaan "Italianassa"! Yleisö kylmenee.
— Siihen olen jo tottunut.
— Mutta yleisö ei aio pysyä vain kylmäkiskoisena; se aikoo myöskin osoittaa vastenmielisyyttänsä.