Catalanin esiintyessä nousivat taputukset kahta kovemmiksi. Jos joku toinen näyttelijä noin olisi menetellyt, unohtaen kunnioittaa yleisöä, olisi häntä varmaan kielletty vast'edes esiintymästä samassa teaatterissa; mutta yleisön mielestä on lemmikki vain ollut nerokas ja älykäs.
Nyt lähtivät viimeisetkin seppeleet liikkeelle, niin että Catalani suoraan sanoen seisoi polviin saakka kukissa ja seppeleissä, mikä seikka oli taiteilijattarelle suureksi haitaksi, kun hän ei päässyt kuiskaajan-luukun luokse. Sillä hänen mielestään oli tarpeetonta oppia oopperan sanoja, mikä seikka ensiksikin osoitti hänen rohkeuttansa ja toiseksi, ettei laulajan ole tarvis tutustua laulunäytelmän sisältöön.
Mutta myönnettävä oli, että hän oli sangen kaunis nainen. — Lamppujen valossa näytti hän nuorelta tytöltä, jokainen liike hurmasi, lumosi, joka silmäys ihastutti. Hän ei koettanutkaan luoda osaansa kokonaiseksi, vaan koki olla niin viehättävän lumoava kuin suinkin. Laulukin joutui väliin sangen paljon pois tekstistä, sillä taipuvalla, kauniilla äänellään sekoitti hän siihen mielensä mukaan ihmeellisiä lirutuksia, käytti kaikenlaisia sävelmutkia yleisöä viehättääkseen ja antoi oopperalle niin omituisen värin, että itse Rossini, joka kuunteli teostansa kulissien takana, alkoi taputtaa käsiään, kysyen läsnäolevilta: tiedättekö, kuka on noin ihanan teoksen luonut?
Yleisökin täytti sangen hyvin tehtävänsä. Herra Oignonin miehet käyttäytyivät hyvin. Viittaus vain Kárpáthilta, niin kaikuivat salissa satojen kämmenten paukutukset, ja hänen laskiessaan kätensä alas vaikenivat taas kaikki, joten ei yksikään loistokohta laulusta mennyt hukkaan yleisön ajattomain taputusten tähden.
Nyt alkoi Zelmiran romanssi, teoksen loistokohta, missä vain huilu, viulun näppäykset ja väliin oboen ääni säesti vienon surullista aariaa.
— Vait! hst! kuului jo aikaiseen. Manalan loosista viitattiin yleisöä olemaan vaiti, sillä nyt tulee paras osa.
Catalani astui näyttämön etualalle, jotta hänen äänensä paremmin kuuluisi, ja alkoi vienolla, sointuvalla äänellä laulaa romanssia.
Tuskin oli hän ehtinyt kolmanteen tahtiin, niin kuuluu ensi lirityksen kohdalla kimakka ääni: "hyvä", ja lukemattomat kämmenet alkoivat paukkua.
Kárpáthi katsahti pelästyneenä ylös. Mieletön mies tuo Oignon! Antaa taputtaa pianoa laulettaessa!
Catalani keskeytti laulunsa ja odotti nähtävästi suuttuneena taputusten loppuvan; vasta sitten jatkoi hän romanssiansa.